maanantai 17. syyskuuta 2018

Viisivuotiaan elämä on tunteiden vuoristorataa.

Kuin huomaamatta on meidän perheessä poistuttu taapero-iästä ja otettu vastaan ihana ihana, tasainen ja rauhallinen leikki-ikä. Mutta kun taloudessa asuu herkkä viisivuotias ja kaiken tahtova kolmevuotias, menee äidilläkin sormi suuhun. Noin satakertaa päivässä. Ja pitäähän vielä mainita, että perheen isä, viileä kuin viilipytty on varsinkin aivan pulassa näiden prinsessojen kanssa. Myös minun.

Viikko sitten omaan ikämittariin pärähti viimeinen vuosi kaksikymppisenä. Ensivuoden pyöreät ei ahdista (eipä), mutta jäin miettimään kuinka opettaa viisivuotiaalle tunnetaitoja kun omat on vielä tässäkin iässä aivan hakusessa. Kuitenkin ilman lapsia olisin vieläkin tökerömpi omien ajatuksieni ja itseni kanssa, joten tässä huomaa että kumpi kasvattaa kumpaa ja kuinka vuorovaikutus on tärkeää.



Lapseni murisee ja polkee jalkaa

Käytiin keväällä katsomassa ennakkoon Puluboin ja Ponin leffa, jonka Anna-lehti meille tarjosi. Silloin reilu neljävee istui malttamattomana pyörien teatterin penkissä ja huokaillen kyseli että "JOKO TÄMÄ ELOKUVA ALKAA". Elokuvassa tyttö haluaa olla poni, ja suutuksissaan hirnahtelee ja on polkevinaan kavioita maahan hiekan pöllytessä. Esimerkin voimalla (jota en aluksi ollenkaan pitänyt hyvänä asiana) on tyttäreni kuitenkin alkanut hallita näitä hankalia tunteita, kuten pettymystä ja väsymystä, juurikin näillä pienillä purkautumiskeinoilla.

Äänenkäyttö suuttumuksessa saattaa olla todella rasittavaa, jos se ilmenee suorana raivona tai kiljumisena. Hermo menee vanhemmallakin ja usein kaverina on pienet nyrkit. Meillä pääsee aina syliin ja usein hermoromahduksen koittaessa se onkin ensimmäinen rauhoittumiskeino. Voimankäyttöä en kestä kuitenkaan ollenkaan ja silloin myös sylipaikka on evätty. Tämä "poniksi muuttuminen" on kuitenkin selkeästi vähentänyt huitomista ja tavaroidenheittelyä.




Parhaaksi tunteidenhallintakeinoksi on meillä toiminut kirjan lukeminen, yhteinen värityshetki tai raikas ulkoilma. Ja vasta kun ollaan kokonaan rauhoituttu, on aika vähän yhdessä miettiä että mikä meitä nyt niin oikein kiukutti. Useinhan pienellä on takana väsymys, meilläkin venyy päiväkodissa päivät yli kahdeksantuntisiksi pitkien työmatkojen takia.

Löytyykö teiltä kotoa koko tunteiden kirjo? Kuinka sanoitatte ne lapselle? 

MUISTA SEURATA MYÖS INSTAGRAMISSA JA FACEBOOKISSA

2 kommenttia :

  1. Ai että löytyykö? Todellakin. Välillä niin villi sateenkaari ettei voi kuin nauraa <3
    Ihania kuvia Klara!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ihan tutulta 😅 mien tiedä mistä tuo neljä vuotias on taitonsa oppinut mutta hän on suuttuessaan jo jonkun aikaan iskenyt jalkaa lattiaan samalla kiskaisee tiukasti käsivarret suoraksi vartalon viereen kädet nyrkissä. En edes tajunnut tuota ennen kuin eräs ystävä mainitsi miten hienosti neiti polkee jalkaa suuttuessaan. Kiukkuun on kyllä hankala reagoida rauhallisesti jos itellä on jotain mielenpäällä tai väsyttää. Mut tätä saa harjoitella ihan liikaakin että ehkä se vielä alkaa puolin ja toisin sujua 🙈

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...