Kaksplus.fi


lauantai 9. heinäkuuta 2016

En arvostanut esikoiseni vauva-aikaa.

Pienin on nyt yksitoistakuukautta ja kaksi viikkoa. Tasan tässä iässä oli ensimmäisen lapsen hoitoreppu pakattu, vaatteet nimikoitu ja nenä kohti päiväkotia. Minä merkkailin työvuoroja innoissani kalenteriin. kävin ostamassa uuden ripsarin kuivahtaneen tilalle ja taisin päivittää jopa vaatekaappia. Hyvästi mammaloma! Nyt vietän omaa aikaa. Jokainen bussimatka oli henkäys raikasta ilmaa. Mikä sielä kotona niin ahdisti. Oma turhamaisuuteni?

Ennen ensimmäiselle äitiyslomalleni jäämistä muistan kuinka miespuolinen työkaverini, kahden pienen lapsen isä, muistutti minua siitä mitä minä toitotan nykyään kaikille. "Nauttikaa ensimmäisestä vuodesta. Ne kasvaa". Kolme vuotta sitten huitaisin kädellä kehotukselle. Silloin 3-kuukautinen lapsi ja 3-vuotias olivat minulle samanikäisiä. Vaikka esikoinen oli päiväkodissa vain yhdeksän kuukautta, koen menettäneeni palasen hänen lapsuudestaan. Siltikin, vaikka ekat askeleet, sanat ja kuhmut saatiin kotona. Laitoin rahan pienen lapseni kehityksen edelle, vaikka nipistämällä oltaisiin varmasti pärjätty asuntolainasta huolimatta. Muistan perustelleeni töihin menon monille sillä, että en tahdo elää miehen siivellä. Nyt nautitaan Kansaneläkelaitoksen tuesta ja mahdollisuudesta jäädä kotiin. Rahaa ehtii tehdä myöhemminkin.

Tiedän että kaikille ei kotona oleminen ole mahdollista. Muistutan kuitenkin, että AINA pystyy nipistämään jostakin, Minä kirin nyt sitä menetettyä yhdeksää kuukautta olemalla kotona kahden, välillä suorastaan raivostuttavan, lapsen kanssa. Ja nautin. Revin hiuksia ja nautin.



Kuvassa meidän yksitoistakuinen Lumi. Valmiina päiväkotiin. Vai olikohan sittenkään?

24 kommenttia :

  1. Eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla mikä on itselle hyvä :) Mie laitoin murehtien meidän neidin hoitoon, kun hän oli hiukan päälle 2v ja olin varma, että meille tulee vähintäänkin joku paha kiintymyssuhdehäiriö ja lapsi vihaa miuta lopun ikäänsä, mutta kaikki menikin paremmin kuin hyvin. Kaikella on tarkoituksensa :) Ihania kotiaikoja teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on niin perhekohtaisia! Ekan kanssa en viihtynyt ollenkaan kotona ja nyt pelkkä ajatus töistä ja arjesta hirvittää! Kiitos!

      Poista
  2. Ihanaa että nyt saat olla kotona! :) ja todellakin aina voi nipistää jostain t: kotiäiti+opiskelijaisi :D

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä. Meilläkin laitettiin hoitopaikkahakemus, jonka ONNEKSI peruin, kun tuli sellainen olo. En voisi olla tyytyväisempi, että jäin kotiin. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pitää vaan tehdä mitä sydän sanoo <3

      Poista
  4. Muistetaan nyt kuitenkin että joissain tapauksissa äiti ansaitsee enemmän kuin isä, jolloin nipistykseen ei todellakaan ole varaa vaan äiti lähtee töihin. Meillä vanhempainvapaa jaettiin ja lähdin töihin lapsen ollessa 6kk ja isä hoiti kumpaakin kotona 4kk. Kyllä noi 4 ja 6 veet vaikuttaa ihan täysin stabiileilta ja onnellisia lapsilta siitäkin huolimatta. Me ei rampata iltaisin omissa menoissa eikä lapset ole yökylässä joka viikonloppu. Joten sitä laatuaikaa kyllä riittää. Päiväkotikaverit on hyvin tärkeitä, samoin aikuiset siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Tottakai lapset ovat onnellisia vaikka hoidossa käyvätkin. Itseäni vaan harmitti että en ensimmäisen oman lapseni ollessa pieni malttanut pysyä kotona :)

      Poista
  5. Muistetaan nyt kuitenkin että joissain tapauksissa äiti ansaitsee enemmän kuin isä, jolloin nipistykseen ei todellakaan ole varaa vaan äiti lähtee töihin. Meillä vanhempainvapaa jaettiin ja lähdin töihin lapsen ollessa 6kk ja isä hoiti kumpaakin kotona 4kk. Kyllä noi 4 ja 6 veet vaikuttaa ihan täysin stabiileilta ja onnellisia lapsilta siitäkin huolimatta. Me ei rampata iltaisin omissa menoissa eikä lapset ole yökylässä joka viikonloppu. Joten sitä laatuaikaa kyllä riittää. Päiväkotikaverit on hyvin tärkeitä, samoin aikuiset siellä.

    VastaaPoista
  6. Minä laitoin juuri yksivuotiaani päivähoitoon. Hoitovuoroja ei tule kuin viisi kuussa tosin. En silti koe olevani itsekäs tai turhamainen, saati sitten pistäväni rahaa lasteni edelle. Aika kovia syytöksiä.
    Elämäntilanteita on erilaisia, ihmisiä on erilaisia ja perheitä on erilaisia. Elämisestä voi aina nipistää, mutta aika monelle perheelle toisen vanhemman 300 euron tulot romahduttaa talouden totaalisesti. Siihen ei ihan oikeasti ole varaa.
    Vanhempien työnteko ei todellakaan tarkoita, ettei lapsiaan arvostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pidä sinua itsekkäänä ja turhamaisena, vaan koen olleeni itse semmoinen laittaessani oman lapseni pienenä hoitoon. Raha-asioista ei tietenkään voi kiistellä. Kaikki eivät voi nipistää, tai pärjää minimillä.

      Poista
  7. Kylläpä tuli paha mieli tätä lukiessa. Ei kaikkien elämäntilanteet anna myötä että voisi aina sen 3 vuotta olla kotona. Kaikilla ei ole sitä työpaikkaa valmiina odottamassa jonne voi palata kun itse haluaa. Kyllä varmasti arvostan ja rakastan lapsiani vähintäänkin yhtä paljon kuin kotona lapsia hoitavat, vaikka olenkin työelämässä ja lapset 1v ja 3v päivähoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Esim. äitiyslomalta suoraan työttömäksi jäävän on oikeastaan pakko ottaa työpaikka vastaan jos sellainen osuu kohdille.

      On helppoa huudella talouden nipistämisestä "vaikka olisi asuntolaina", kun isolla joukolla perheitä vanhempien tulotaso ja pätkätyöt ovat sellaisia, etteivät he edes saisi asuntolainaa pankista. Vuokraa ei voi asuntolainan tavoin pistää tiukkoina kuukausina minimilyhennyksille tai pellille koroille. Jos perheen työssäkäyvä osapuoli on matalapalkkaisessa työssä ja tienaa vaikka 1200€ kuussa käteen, voi suorittaa laskutoimituksen päässään miten käy vaikka viisilapsisen perheen toisen vanhemman jäädessä hoitovapaalle.

      Näistä yleistyksistä tulee vain paha mieli ja kokemus huonosta vanhemmuudesta.

      Poista
    2. Juuri näin. Esim. äitiyslomalta suoraan työttömäksi jäävän on oikeastaan pakko ottaa työpaikka vastaan jos sellainen osuu kohdille.

      On helppoa huudella talouden nipistämisestä "vaikka olisi asuntolaina", kun isolla joukolla perheitä vanhempien tulotaso ja pätkätyöt ovat sellaisia, etteivät he edes saisi asuntolainaa pankista. Vuokraa ei voi asuntolainan tavoin pistää tiukkoina kuukausina minimilyhennyksille tai pellille koroille. Jos perheen työssäkäyvä osapuoli on matalapalkkaisessa työssä ja tienaa vaikka 1200€ kuussa käteen, voi suorittaa laskutoimituksen päässään miten käy vaikka viisilapsisen perheen toisen vanhemman jäädessä hoitovapaalle.

      Näistä yleistyksistä tulee vain paha mieli ja kokemus huonosta vanhemmuudesta.

      Poista
    3. Hei, vastaan tähän nopeasti nyt, illemmalla paremmin!

      Huomaattehan että puhun tässä omasta arjestani ja siitä mihin päädyin esikoisen äitiysloman jälkeen. Omat silloiset päätökset harmittaa j nyt aijon sitten tehdä toisin.

      En ole sitä mieltä että 9kuukautista( esim!)ei voisi laittaa päivähoitoon, itsekkin laittaisin jos muita mahdollisuuksia ei olisi. En koe että vanhemmat jotka laittaa pienen lapsen hoitoon eivät arvostaisi lapsensa lapsuutta. Minä en arvostanut, ja laitoin rahan sen edelle.

      Poista
  8. Meillä on välillä aika tiukkaa, kun mä olen äitiyslomalla ammattikorkeasta ja mies syö valtion pitkää mutta kapeaa leipää. Monista asioista ollaan jouduttu karsimaan, että olen voinut olla kotona viimeiset kaksi vuotta, varsinkin kun se asunto vuosi sitten ostettiin. Nyt syksyllä menen takaisin koulunpenkille, ja kyllähän se kirpaisee jättää kuusikuinen hoitoon, vaikka hän mun äidille meneekin ja vain puolipäiväisesti. Toisaalta mulla on palava halu päästä opiskelemaan ja valmistua, mutta samalla pelkään tän olevan sellainen asia, jota tulen kyllä aina katumaan. Lapset on pieniä vain kerran.

    Pakko on ero asia kuin tahto, ja musta tässä nimenomaan puhutaan siitä tahdosta. Pakkoa voi surkutella, mutta sitä ei oikein voi katua. Tahtoa voi. Hieno juttu, että olet toisella kierroksella löytänyt kotiäitiydestä iloja ihan eri tavalla 😊❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista joka kiteyttää omat ajatukseni <3

      Poista
  9. Muistan kun kirjoitit Lumin hoitoon menosta ja oma tyttöni oli tuolloin 2 kk nuorempi. Hän aloitteli samoihin aikoihin yksityisellä perhepäivähoitajalla päiväkotiuraansa. Tuolloin se tuntui ihan ookoolta, mutta nyt en mistään hinnasta laittaisi nuorempia sisaruksia hoitoon!

    Niin paljon samoja ajatuksia kuin sinulla, kiitos rehellisestä tekstistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ihana että olet vielä mukana!

      Poista
  10. Olen vielä tuo sama edellinen anonyymi!

    Haluaisin ihan kohteliaasti kysyä, että miten niin töihin on IHAN pakko mennä? Olen samaa mieltä siitä, että aina voi nipistää.

    Olemme konkurssivelallisia ja elämme tällä hetkellä Kelan tuilla ja toimeentulotuella. Nuorimmainen on vastasyntynyt, joten töihin en voi edes teoriassa mennä. Silti mietin missä tilanteessa minun olisi ihan pakko mennä töihin? Jos sosiaaliturva lakkautettaisiin?

    Elämme tosi niukasti, mutta selviämme. Siksi on vaikea ymmärtää että jonkun olisi ihan ihan pakko mennä töihin jos muuten olisi haluaisi hoitaa lapsia kotona. Tietenkään yhteiskunnan rahoilla eläminen ei ole pitkäaikainen ratkaisu, ja se tuntuu nololta, mutta siihen on vain pakko nyt turvautua.

    En väitä olevani oikeassa tai eläväni elämää jota loppuikääni haluan elää, mutta väitän, että tosi niukoillakin tuloilla pärjää mikäli oikeasti haluaa olla lasten kanssa kotona.

    Ja tosiaan, oma lapseni aloitti perhepäivähoidossa n. 10 kuukauden ikäisenä.

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoisia kommentteja, kun taloudellinen syy tuntuu olevan pääasiallinen mitä ajatellaan. Mua ajaa töihin hinku töihin! Toki ihanaa, kun saadaan taas kaksi palkkaa, mutta ihanaa on kyllä päästä takaisin ihmisten ilmoille ja "normaalielämään". Esikoinen aloitti päiväkodissa pitkiä päiviä vuoden täytettyään, minä palasin töihin vähän aiemmin. Toinen saatiin heti perään, joten jäin pian kotiin. Esikoinen kärsi noista pitkistä hoitopäivistä kohtuuttomasti, joten mielelläni otin hänet kotihoitoon. Kahden kanssa oli ihan hirveää (vaativa esikoinen, mustasukkaisuus, sairauksia, valvottava kuopus, jatkuva lasten huuto ym.), mutta hampaat irvessä mentiin.

    Tokan jälkeen jatkoin kotona sekä lapsen terveydellisistä syistä että tuon ekan kokemuksen takia, halusin hänet vähän vanhemmaksi. Kaksivuotiaaksi oli tavoite, mutta ihan siihen en jaksa. Nyt ovat mielestäni kuitenkin tarpeeksi valmiita hoitoon, laitan heidät sinne hyvillä mielin enkä malta odottaa, että löydän töitä (jouduin irtisanoutumaan muuton takia).

    Uskon, että päiväkoti- ja työarki sopii hyvin koko perheelle ja on parempi kuin se, että jäisin edelleen kotiin.

    Lähinnä halusin tuoda esiin, että tilanteita, perheitä ja äitejä on erilaisia ja töihin voi haluta muustakin syystä kuin taloudellisesta pakosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, avasi minulle vielä omia silmiäni tulevasta.

      Poista
  12. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Minä taas ymmärrän täysin sinun ajatuksesi :) Meilläkin nipistetään ettei lasten tarvitse mennä hoitoon ja teen sen mielelläni, en ole elävässä elämässä tavannut ketään joka olisi harmitellut että tulipa oltua liian pitkään kotona pienten lasten kanssa.
    Esikoinen on nyt 3 vuotias ja kuopus 6kk, toivon että pystyn ja jaksan olla kotona siihen asti kun kuopus on 3 vuotias. Meillä mieheni ei ole haluja jäädä koti-isäksi, mutta hänkin arvostaa kotihoitoa ja olemme sopineet että elämme nyt vähemmillä (siis käytännössä hänen) tuloilla että lapset saavat olla kotona.
    Välillä kotona oleminen tuntuu rankemmalta kuin työssäkäynti ja ymmärrän edellisen kommentoijan tuntemuksia täysin, kenenkään ei pidä olla kotona "väkisin" jos on töitä mihin palata, toki henk.koht. ajattelisin että pari vuotta voi sinnitella kotona, mutta jos se tuntuu pahalta niin mielummin sitten molemmat vanhemmat töihin jos niin haluavat.
    Taloudellisesti jokainen miettii miten vähällä voi tulla toimeen ja jos ei toisen vanhemman kotihoidontuella voi, niin sitten ei voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tämä on täysin perhekohtaista! Enhän minäkään aina voi olla kotona, ja vaikka viikonpäästä voi tapahtua jotai. Että taloudellinen tilanne romahtaa. Sitten minä naputan päiväkotihakemuksen. Mutta nyt nautin kotona

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...