Kaksplus.fi


lauantai 18. kesäkuuta 2016

En tiennyt olevani stressaantunut.

Muutto, asunnon myynti, autokoulu ja yksin kahden pienen lapsen kanssa arjesta selviytyminen. Aikamoinen soppa hermoille ja jaksamiselle. Miksi sen huomaa vasta sitten, kun kaikki stressitekijät ovat poissa? Viimeiset parikuukautta ovat olleet mulle varmaan vaikeimpia mitä koskaan. Nyt kuitenkin ollaan jo tunnelin valoisalla puolella!

Mikä siinä tosiaan on, kun apua ei luule tarvitsevansa. Kun asuntonäyttöön on aikaa tunti ja hinkkaat lattioita kahden lapsen kanssa. Edellisenä iltana olet parille ystävälle ja miehelle vakuuttanut että apua ei missään nimessä tarvitse. Ja leluja sadannetta kertaa lattialta kerätessä vaan toivot että joku ilmestyy taikaiskusta oven taakse, ottaa lapset ja tarjoutuisi jopa viemään roskat. Mutta olet päättänyt selviytyä itse. Allekirjoittaessasi papereita, joissa lyödään lukkoon kauppa-hinta, tuntuu rinnassa syvä huokaisu. "Ei enää yhtään siivouspäivää muutakuin itseämme varten".

Samalla kun kodin on täytynyt olla tiptop, on muuttolaatikot täyttyneet, purkautuneet lasten toimesta ja taas täyttyneet. Tarvitseekohan tätä tulevana kuukauteta? Entä tätä? Soitto miehelle "tuotko tyttöjen sitä tätä ja tota, toin ne vahingossa jo uuteen asuntoon". Mitä jos ajokoe ei menekkään läpi ja muutto lykkääntyy. Ai hemmetti. En ole koskaan ollut jännittäjä, stressaaja tai osannut ottaa mitään mielenpäälle. Tämä viikko starttasi kuitenkin sillä kaikista jännimmällä. Autokoulu oli tullut päätökseensä ja olisi ajettava inssi. Ja niinhän se vaan on, että meidän muutto toteutuu ja minut päästetään itsenäisesti tien päälle! Elämäni kamalimmat kaksituntia. Jos saisin päättää niin synnytyttäisin mielummin satakertaa uudelleen kuin ajaisin inssiä toistakertaa :D

Arjen pelastus on ollut lasten kummit, valmisruoka ja hyvät kelit. Maanantain jälkeen on ollut tyhjä olo. Kaikki on tuntunut keveältä, uskomattomalta. Mieli on keventynyt, lasten kiukkuja on jaksanut uudella asenteella ja suukin jaksaa hymyillä. Olinkohan ehtinyt jopa hieman masentua kuluneen parin kuukauden aikana? Sitä en osaa sanoa, mutta onneksi tämä ajanjakso on ohi ja voin näyttää sille pyllyä. Ja toivoa että kaikki jatkuu nyt hyvin.

Ensikerralla pyydän apua. Kiitos teille kaikille jotka kyselitte vointia, nyt kuuluu hyvää.

3 kommenttia :

  1. Onnea ajokortista! :) ja niinpä! Miksi aina pitää väkisinkin pärjätä yksin... samaa miekin olen pohtinut.. :'D

    VastaaPoista
  2. Kumpa meilläkin olisi jo muutto ohi :-DD

    VastaaPoista
  3. Onneksi se on nyt ohi :3 että saitte kämpän myytyä voitte keskittyä muuttoon :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...