Kaksplus.fi


torstai 12. toukokuuta 2016

Äiti juhlimaan lähti.

Kirjoitin reilu vuosi sitten postauksen jossa mietin muuttunutta suhtautumistani alkoholiin. Juhlat eivät oikein kiinnostaneet siinä mielessä että pää olisi pitänyt vetää täyteen. Olin kuitenkin kiitollinen, että kännykkään ja some-kanaviin silti tuli kutsuja. Ystävät ymmärsivät että pienenkin lapsen äitinä saatan haluta tuulettumaan. Nyt kun nuo kanavat ovat kutsuista hiljentyneet, ymmärrän miten kiitollinen niistä olinkaan. 

Viimeisimpiin puhelutietoihin en uskalla edes kurkata. Muistaakseni viimeksi olen puhunut puhelimessa mieheni kanssa, sitä ennen äitini. Ei sillä, molemmat ovat toki niitä tärkeimpiä, mutta kun nämä kaksi vuorottelevat autokoulun sekä ajanvaraus-numeroiden kanssa, se pistää mielen matalaksi. Puheluiden olemattomuuden kanssa viestit huutavatkin päivänmittaan. Juurikin lapset tekevät puhelin korvalla hengailun mahdottomaksi, mutta viestejä naputtaa huomaamattomasti vaikka pissareissulla. Ja kun huomaat pakenevasi vessaan ihan vaan siksi että saisit sekunniksi kontaktin johonkin yli kaksivuotiaaseen. Johonkin, jonka vastalause ei ole joka asiaan "miksi äiti, miksi". 


Muutaman viikon sisään olen ollut normaalista poiketen vaikka kuinka monissa juhlissa. Vappuna nautin ihanasta ruuasta semmoisten ihmisten kanssa jotka saa kasvot hymyilemään ja vatsan menemään kippuralle. Ihan parhaita tyyppejä olette kaikki! Tähän porukkaan olen salaa kymmenen vuoden saatossa livahtanut laittamalla varpaat oven väliin. Hetki sitten istuin vielä kovin epävarmana huoneen nurkassa mietin että kuulunkohan tänne ja että vieläköhän minut kutsutaan vaan kohteliaisuudesta mukaan. Ja aivan huomaamatta. He ovat oikeasti ottaneet minut ystävikseen. Kiitos.

Jokainen minuun tutustunut tietääkin että se on pienoisen matkan päässä. Minun muurini yli pääsee vain odottamalla. Kuka sen on eteeni rakentanut, sitä en tiedä itsekkään. Onnekseni olen tavannut kovin päättäväisiä ihmisiä, jotka ovat jaksaneet odottaa lämpenemistäni hetken jos toisenkin. Toivon että saatte minulta enemmän kuin osaan itsestäni antaa. 



Juhlapyhien lisäksi ollaan juhlittu jotain monin kerroin suurempaa. Ollaan saatu rakentaa parikin vaippakakkua pienien ihmeiden tulon kunniaksi. Juhlat on juhlittu samalla porukalla ja tästä voin kiittää vain blogimaailmaa joka meidät on tuonut yhteen aikoinaan. Vaikka meikäläisen tvelvi meinaa tätä nykyä vaippapakettia, olen tästä muutoksesta enemmän kuin onnellinen. Ja vaikka viini maistuu vieläkin sopivassa tilanteessa turhankin hyvälle, voin hyvillä mielin ottaa vain sen verran kuin tuntuu hyvälle. Ilman että olen heidän silmissään se tylsä mama, joks lähtee aina ekana kotiin. 

Siihen vain on totuttava. Kun joku sulkee oven nenäsi edestä, avaa uusi. Onneksi nämä pari porukkaa on ne minulle avannut kun olen jäänyt oven taakse nyyhkyttämään. 


5 kommenttia :

  1. Se on tärkeää, että mamma pääsee välillä tekemään myös aikuisten juttuja. Mukavaa, että hyvää seuraa löytyy :)

    VastaaPoista
  2. Hih täälläkin äiti joka yrittää ajoittain paeta vessaan :'D

    VastaaPoista
  3. Kyllä äiditkin haluu bailaa (ainakin kerran kymmenessä vuodessa:) :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...