Kaksplus.fi


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Vapise, lapseni

Meidän pienet tytöt, varsinkin ensimmäinen on kasvanut pienen pumpulipallon keskellä. Tajuan sen nyt, kuinka ylisuojelevainen olen ollutkaan. En ole niinkään kieltänyt asioita, vaan enemmänkin tehnyt hänen puolestaan. En ole ymmärtänyt kuinka kaksivuotias osaisi jo itse vaan pitänyt häntä hentona pienenä ihmisenä, joka oppii sitten koulussa.

Nyt parin kuukauden aikana on tullut useampikin tilanne, missä olen itse hypännyt lapsen saappaisiin. Puolapuut, nuo katalat mustelmia aiheuttavat vempeleet pelästyttivät minut eräs aamupäivä. "Ei Lumi, älä mene sinne ne ovat isojen tyttöjen juttuja. Ei ei äitikään mene, ota sinä kirja, puolapuista tulee vain pipi". Lapsi katsoo kaihoissaan puita. Voi kuinka niissä varmaan olisi kiva jumpata. Hän hakee kirjan pienestä Rumpalista kun samalla ikätoveri juoksee temppuilemaan. Plops noin vaan, ylimmälle puolalle ja polvitaipeista pää alaspäin roikkumaan.

Seuraavana päivänä kun muut ei ole näkemässä, vien Lumin kokeilemaan. Kappas, sehän osaakin. Ja mitä sitten vaikka ei osaisi, siitähän oppii.


Ollaan pikkuhiljaa päästy askartelun makuun. Leikkaan tytölle valmiiksi tulppaanin kukan sekä toisesta väristä varren. Liimaan osat yhteen. Tarkoitus on rutata silkkipaperista palloja, dipata ne liimaan ja lätkäistä kukan päälle. Repäisen palan paperia ja alan rut,,, Ai mitä? Ystäväni kertoo että GRHMMNN osaa kaksi ja puolivuotias jo ehkä rutata paperit itsekkin. "Jaa että osaa. Okei Lumi haluatko kokeilla? No kappas, kuin vanha tekijä," Olenkohan alkanut pelkäämään että lapsi kasvaa liian nopeasti?



Meidän nukkumaan menot on ollut hieman hulabaloota parin viikon ajan. Uhkailu, kiristys ja lahjonta on kaikki testattu, sekä todettu huonoksi. Jostain hetken päähän pistosta saan päähäni pelottelun, ja sekunttiakaan ajattelematta tilaisuuden tullen keksinkin mielestäni oivan jutun. Lapsi oli löytänyt yliviivaustussin ja suhaissut sillä nenänpäähän. "Apua Lumi! Tiedätkö mitä sun nenänpäälle tapahtuu? Pidä lujasti siitä kiinni ja juokset sänkyyn ja pysyt siellä. Aamulla nenä saattaa olla tippunut pois!"

Kauhistunut katse, saatan tytön sänkyynsä. Hän pitää nenästään kiinni vaikka yritin jo vakuutella että äiti juksasi. Annetaan pusut ja halit. Hän jää hiljaa sänkyynsä, käsi nenällä.

Ja pysyy sielä.

Ei silkkipaperin rutistelua päivällä, mutta kauhutarinoita illalla. Hyvä minä, kauniita unia lapset, nukkukaa hyvin.

12 kommenttia :

  1. Mullakin on välillä ongelmia ymmärtää, ettei mulla suinkaan ole kahta vastasyntynyttä, vaan yksi kaksikuinen ja yksi kaksivuotias. Jälkimmäiseltä olen kieltämässä koko ajan kaiken, ja sitten taas katson sydän syrjällään kun hän menee ja tekee. Ja osaa. Äitisyndrooma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÄITISYNDROOMA. SInä sen sanoin. Kiitos kommentista, on se kamalaa kun nää kasvaa! Nauti sun ihanasta pienestä <3

      Poista
  2. Hahah hassu sinä! :D Kauhee, kun toinen on pelännyt varmaan koko yön että nenä on hävinnyt aamulla :D
    Vaikea minunkaan on ymmärtää sitä mitä kaikkea Lilian jo osaa. Päiväkodissa varmansti on oppinut jo vaikka mitä, josta minulla ei ole pienintäkään tietoa. Kotona saa olla ihan ihmeissään kuinka taitava pieni neiti meillä jo asuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina tulee yllärinä monta uutta juttua! Olin ihan ihmeissäni kun osasi paperin rutistaa... :D

      Poista
  3. Mäkin huomaan suojelevani tyttöä kaikelta ja tekeväni asioita toisen puolesta. Yks aamu huomasinkin että tyttö osaa itse hakea aamupala lautasen kaapista ja se oli sille tärkeä juttu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana etten oo ainnut! Katon aina ihaillen muiden taitavia lapsia kun oon omaltani kieltäny kaiken hauskan ;D

      Poista
  4. Mä oon ihan samanlainen. Kuvittelen ettei pienempi tytöistä osaa tehdä mitään vaikka oikeesti osaa jo vaikka mitä! Hahah nauroin ääneen tolle nenä jutulle :DD

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...