Kaksplus.fi


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Ajokortti aikuisiällä. Kyllä kiitos!

Kymmenen vuotta sitten ystävilläni oli muuta tekemistä kuin tappaa aikaa kanssani puistossa potkien kiviä ja juoden energiajuomaa. Silloin he kuluttivat aikaa opiskellen liikenneturvallisuutta sekä auton hallintaa. Suurin osa ystävistäni ajoi kortin heti täysi-ikäisyyden lähetyessä. Nyt ymmärrän miksi. Vaikka oikeasti ei harrastettu mitään ensimmäisen lauseen toimintaa (vaan varmaankin semmoista mitä en kehtaa tässä kirjoittaa..) niin kaikista helpointa se olisi ollut silloin. 

Oma äitini on myös ajokortiton, joten en ole kokenut asian kanssa mitään ongelmaa. Ollaan pienestä pitäen kuljettu busseilla ja junilla, ja jokainen reissu on ollut mahtava vaikka kotiin päästessä saatoinkin vetää raivarit väsymyksestä. Pääkaupunkiseudun mahtavat (ihan oikeasti!) julkiset liikenneyhteydet eivät ole saneet minua kaipaamaan korttia. Tietysti kirosanoja on lennellyt tuhat ellei kaksikin semmoista kun seison pysäkillä rännän valuessa kauluksesta sisään. 



Aloitin autokoulun vuosi sitten maaliskuussa. Oli tarkoitus ajaa kortti ennen Siran syntymää. Aikaa oli noin neljä kuukautta ja ahkerasti kävinkin teoria-tunneilla töiden jälkeen. Jo silloin oli haaste sujauttaa tunnit kahden aikuisen sekä yhden taaperon arkeen ja aikatauluihin, rytmistä puhumattakaan. Toukokuussa jäin pois töistä kovien supistusten takia ja silloin jotenkin kummasti myös kortti jäi odottelemaan. Raskaus alkoi olla lopussa, aivan kuten voimatkin vaikka uskottelin muille sekä ennenkaikkea itselleni olevani aivan virkeä. 

Tuli kesä, vauva syntyi ja pieni kupla kasvoi ympärillemme. Pakenimme lähes koko kesäkaudeksi mökille sekä muihin rientoihin. "Syksyllä sitten". 

Tuli syksy, lehdet kellastui ja päivät lyhenivät. Aika-ajoin joku ystävä kysyi että kuinkas on kortin laita. Joka kerta tunsin pienen piston sisimmässäni. Ai että se ottikin pattiin. Vaikka vastasin että hallussa on ja ihan pian olen taas jatkamassa, tiesin etten saisi Itseäni niska-perse-otteella kiinni vielä hetkeen. 

Mutta sitten tuli kevät, sekä hieman muutoksia. Meidän perhe heittää nimittäin parin kuukauden sisällä kärrynpyörää ja on opeteltava aivan uusi elämäntilanne. Minun on opittava kaupassa käynti, lasten kanssa pärjääminen omissa oloissani sekä se että julkinen liikenne on ulottumattomissa. Jouduinkin reipastumaan että pärjätään tyttöjen kanssa. Nyt on ajotunteja kerrytetty ja vihdoin tuntuu siltä että kesään mennessä minä oikeasti kuskaan meitä autolla. Aikataulu venyy tosin toivotusta. Perheenkesken on nimittäin hiukkavaikea järjestää aikaa ajoille kun kaksi lasta ja mieskin järjestää ohjelmaa. 



Ei, meitä on edelleen neljä. Mutta kuten instagram-seuraajat tietävätkin, meitä odottaa ihana uusi koti joka vaatii ajokortin ja minulta hermoja. Ehkä kaiken tämän järkkäilyn ja muuton keskellä tämä joskus antaa itsensä takaisin :D Mielessä pyörii vain kokoajan "Olisimpa ajanut kortin kymmenen vuotta sitten"

Muita mattimyöhäisiä? 

12 kommenttia :

  1. Mun mies ajoi kortin viime syksynä isänsä opetuksella :) on se kiva kun perheessä on kaks kuskia, helpottaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän että mies odottaa mun korttia ehkä eniten :D

      Poista
  2. Oih, kuulostaa tutulta! Tai nojoo, itse ajoin kortin 21-vuotiaana yksivuotiaan äitinä. Muutaman vuoden siinä ajelinkin ahkeraan, kun olin perheen ainoa kortillinen. Sitten tuli ero ja autokin myytiin. Olin seitsemän vuotta ajamatta.
    Ja nyt sitten harjoitellaan taas. Samassa veneessä ollaan, eli jos törmäät erittäin epävarmaan tila-auton kuskiin kehäkolmosella, niin moikkaa :)

    VastaaPoista
  3. Ooo, oonkin ollut näkeväni sellasia kuvia! Minkälainen uusi koti teitä odottaa? :) Onko se kaukana edellisestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 20minuuttia Vihtiin tästä nykyisestä :) ihana koti! Tuutte sit kylään!

      Poista
  4. Täällä yksi vasta ajokortin saanut 24 vuotias kolmen lapsen äiti. Kyllä tuntuu paljon helpommalta kun on kortti, voi lähteä millon haluaa esim kauppaan ilman että otat kaikki lapset kyytiin ja miehen kuskiksi. Tsempit loppu rutistukseen!

    VastaaPoista
  5. Mä ajoin kortin kans aikuisiässä, olin 22. Olisin ajanut 18veenä jos minulla olisi itselläni ollut rahaa, mutta ei sellaisia rahoja siinä iässä ollut. Odotin esikoista ja kun jäin töistä pois kesä- ja äippälomalle, aloitin ajokoulun. Kävin sen kahdessa kuukaudessa mahdollisimman nopealla aikataululla, koska silloin ei ollut kuin aikaa :) Toista se ois nyt kahden lapsen kanssa :D

    Aika viimetipassa sain inssin läpi, onneksi ekalla, koska kortin saamisesta meni neljä päivää niin poika syntyi, eli ihan viimeisilläni mahduin ratin taakse :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huiiii sielä on tosiaan ollut tiukat paikat! Toivotaan että minäkin läpäisen testit kerralla!

      Poista
  6. Muista et mä von jeesii jos tarviit tytöille hoitajaa <3 Ja jjee KOHTA sula on kortti!! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...