Kaksplus.fi


maanantai 7. syyskuuta 2015

Heihei tutti sekä....

Otsikkokin sen kertoo. Meidän taapero on nyt ollut perjantai iltapäivästä ilman tuttia. Tutin hajottua oli mielestäni oikein loistava tilaisuus tähän vieroittamiseen, mutta ai mitenkö on mennyt? No äidin mielestä ajoitus ja ajatus oli maailman huonoin, näin jälkikäteen mietittynä. 

Perjantaina tutkittiin yhdessä rikkinäistä lutkutinta. Selitin Lumille että hän on nyt isotyttö, kun hampaat ovat rikkoneet tutin. Tämä ihmetytti kovasti. "Diva-auva nuunu", hän kovasti yritti vierittää syyn tädin koiran harteille. Hetken tutti pyöri leikeissä kunnes taapero kiikutti sen itse roskikseen. Tutille sanottiin heihei. 

Viisitoista minuuttia ja asia muistettiin taas. "Issä Umin ikku-tuti oon?" No roskissahan se, etkö muista. Tällöin totuus taisi vasta paiskautua kasvoihin. Järkyttävää huutoitkua ja karjumista 20minuuttia. Mutta ne ovatkin ainoat itkut jotka on tutin perään itketty. 


Kyllähän sen perään on kyselty. Muutamia kertoja päivässä, mutta asia on nopeasti unohdettu. Pikkusiskon tutti on saanut olla rauhassa mikä on mielestäni ihme. Parin päivän aikana ollaan ehditty myös kyläillä tutillisten ystävien luona, ja ollaan säästytty raivolta. 

Asiallahan ei olisi ollut kiire. Mielestäni  tilaisuus vaan oli loistava ja pakko käyttää. Elin myös toivossa että koska pullosta päästiin helpolla, olisi tämä yhtä iisi homma. Mikä sitten mättää? Yöt menee hyvin ja tutti on poissa mielestä suurimman osan ajasta. Tutin lisäksi taloudessamme on poistunut nyt muutamaksi päiväksi päiväunet. Pikkujuttu? Ehkä, mutta äiti kaipaa sitä kaksituntista jo hyvin kovasti. Uhmainen, mustasukkainen taapero kun ei väsyneenä ole mitään parasta seuraa.

Tiedän että tämä on väliaikaista ja ei kauaa kuin tilanne tasoittuu. Hävettää myös stressata ja murehtia kun muualla maailmassa lapsilla on paha olla ja meidän pikkutaapero on joutunut luopua palasta muovia. Siltikin, olisin itse heittänyt hanskat tiskiin jo monta kertaa. Kiitos miehen, vielä sinnitellään. 

Kohtalotovereita? Vinkkejä? Edes sympatiaa? 

4 kommenttia :

  1. tsemppiä!! meillä oli alku kahden lapsen kanssa tosi haastavaa! mutta lupaan että se helpottaa kokoajan kun aikaa menee eteenpäin ja esikoinen alkaa tottumaan vauvaan enemmän. Toi päiväunihomma on kyl haastava! Meil Limppu yritti jättää silloin pois päikkäreitä eikä millään meinannu nukahtaa, mutta nyt onneks sekin vaihe on mennyt meillä eletään varsin seesteistä aikaaa, mitä en olis ihan tosissani uskonu silloin keväällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, nyt tilanne onneksi helpottaa, kiitos tsempeistä <3

      Poista
  2. tsemii <3 täältä löytyy yks hoitaja jos kaipaat rauhaa joskus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...