Kaksplus.fi


tiistai 4. elokuuta 2015

Kun hän syntyi.

Moni on kysellyt synnytyskertomuksen perään, joten kai sitä on teille pikkasen raotettava. Mulla oli parikin eri postausta luonnoksissa odottememassa julkaisua, joten yhdistin ne tähän samaan. Muutenhan tästä olisi tullut maailman lyhyin kirjoitelma :) Kursivoituna löytyy siis mietteitä synnytyksestä odotuksen ajalta, mitä odotin, toivoin ja miksi.

"Pissaan kuppiin, dippaan tikkua ja nostan setin kylpyhuoneen hyllylle. Olen juuri vienyt Lumin päiväkotiin ja tiedossa on välivuoro töissä. Pikasuihku ennen bussiin hyppäämistä, kamat kasaan ja menoksi. Hirveässä kiireessä ehdin jo unohtaa tikun, mutta hampaita pestessä katse osuu hyllylle. Tsekkaan tuloksen ja viskaan sen jo roskikseen. Hetkonen. Kaksi viivaa? Pitääköhän tää varmistaa äityleiltä. PITÄÄKÖ mun synnyttää yhdeksänkuukauden päästä?" (marraskuu 2014)

20.7.2015

On miehen syntymäpäivä. Raskaus on edennyt 4 vuorokautta yli lasketun ja alati piippaava puhelin on niin raivostuttava että iPhone meinaa viskaantua seinään joka kilauksella. Ollaan sovittu leikkitreffit Lumin kummisedän perheen kanssa. Miehet päättivät raahata meidän läheiselle laavulle, jonne lähdettiin nakkien ja makkaroiden kera. Viidenkilometrin lenkki tuntuu jaloissa, mutta nakki on hyvää ja metsä täynnä mustikoita. Mukana olevat lapset pitävät kiireisinä kun nuotiossa palaa tuli ja saadaan siivoilla joidenkin urpojen lasinsiruja.





Koko vuorokausi menee odotellessa.. Joko nyt? Eikö vieläkään? Olisihan pieni vauva maailman paras syntymäpäivälahja isännälle. Ihan vaan siksi että tapani mukaan en ole ostanut mitään enkä ehtisi edes kaupoille. Tullaan grillausretkeltä koko poppoo vielä meille. Kävelyn jälkeen maistui vielä suolainen ja makea piirakka, sekä kahviakin taisi mennä kuppi ja pari vielä sisätiloissakin. Päästiin muuten juuri kaatosateen alta pois!

"Lumin synnytys käynnistettiin viikoilla 36+0. Synnytys eteni nopeasti kun se lähti käyntiin kalvojen puhkaisusta. Tänään keskusteltiin aiheesta neuvolassa. Nopeasti edennyt synnytys jännittää, mitä jos ei ehditä sairaalaan. Neuvolasta ei jäänyt käteen oikeastaan muuta kuin se että "kyllä sinä jo kerran synnyttäneenä tiedät koska pitää mennä" Thanks for nothing.." (huhtikuu 2015)

Illalla koko perhe on poikki päivän touhuista. Lumi menee kerrankin ajallaan ja kiltisti nukkumaan. Havahdun miettimään, että vatsa on ollut varsin rauhallinen koko päivän. Vai enkö vain ollut touhutessa huomannut liikkeitä? Niitä tulee kuitenkin normaalisti kun hiljenen sohvalle ja keskitän ajatukset mahalle. Vietetään kahdenkeskeistä aikaa, nautitaan ja syödään muffinseja jotka jäi päivältä. Manataan vauvaa kun ei suostunutkaan saapumaan isin syntymäpäiväksi. Lähemmäs puoltayötä luovutan ja painun sänkyyn lukemaan puhelimella blogeja ja pyörimään. Uni ei vaan meinaa tulla..  Reilu viikko enää odotusta jäljellä..

21.7.2015

"Tänään neuvolassa oli sijainen. Oikein mukava vanhempi naishenkilö, tuuraamassa kesälomia. Otan taas puheeksi nopean synnytyksen pelon. Tälläkertaa saan muutakin kuin olankohautuksen. En ehkä niinkään apua, mutta just sitä vertaistukea ja ymmärrystä mitä olisin kaivannut ammattilaiselta jo aikaisemmin enemmän. Vaikka itse synnytys ei vieläkään osaa pelottaa, olen saanut stressin aikaiseksi sairaalaan lähtemisestä. Mummeli kehottaakin myös lähtemään heti kun siltä tuntuu, vaikka väkisin änkeämään näytille. Puhutaan myös hetki kivunlievityksestä. Toivon pärjääväni mahdollisimman pitkälle ilman. Viimeksi käytössä ei ollut kuin Panadol ja spinaali-puudute. Ja jälkimmäistä toivon tälläkin kertaa, vaikka viimeksikin sen vaikutus ehti loppua ennen ponnistusvaihetta. Suurin toive on pärjätä ilman epiduraalia tälläkin kertaa" (kesäkuu 2015)

KLO 01:00

Käännän sängyssämme kylkeä. Kävin juuri suihkussa, uni ei meinannut tulla vieläkään. Mies katsoo elokuvaa olohuoneessa. Kuuluu pelottava POKS ja tiedän heti mitä tapahtuu. En uskalla liikkua, mutta huudan miehelle ja pyydän häntä ojentamaan pyyhkeen jonka heitin juuri ovenpäälle kuivumaan. Saan juurijajuuri pelastettua untuvapeittomme lapsivedeltä edes jotenkin. Paniikissa laitan viestin Lumin kummitädille "Mitä teet?". Olen jo valitsemassa äitini numeroa. Hän on Roomassa siskoni kanssa joten pistän myös hänelle viestin. Tässähän voi kestää vielä vaikka ikuisuus ennen kun vauva on maailmassa.

Lumin kummitäti vastaa lähes samantien. Laitan vielä viestiä että ei hätää, vedet vain menivät eikä ole kiirettä, vielä ei ainakaan supistele. Kätilöopistoltakin kehoitetaan tulemaan vasta yhdeltä iltapäivällä näytille jossei kivut ala sietämättömiksi tai lapsivesi viherrä. G päättää kuitenkin tulla meille vaikka ensin kieltäydyin, olisi muutenkin juuri saanut ystävältä kyydin kotiin.

KLO 02:20

Menkkanippailut ovat muuttuneet supisteluiksi. Ei kuitenkaan semmoisiksi etteikö niitä kestä, joten makoillaan vaan meidän sängyssä Lumin kummitädin kanssa. Mies nukkuu sohvalla olkkarissa, käskin levätä yön että aamulla jaksaa. Alan kellottamaan supistuksia ja kauhukseni huomaan että niitä tulee alle kolmen minuutinkin välein. Ystävä googlettaa hetken.Säännöllisiksi supistuksiksi lasketaan kun niitä tulee 5-10minuutin välein. APUA. Koska pitää lähteä?? Olen juuri siinä tilanteessa kun pelkäsin. Otetaan aikoja noin kello kolmeen asti, Jolloin käyn vessassa ja jatkan vielä hetken makoilua sen jälkeen.



Hannailen itse Kätilöopistolle soittamista. Ystävän painostuksesta valitsen numeron ja selitän tilanteen. He kurkkivat viime synnytyksen tietoja ja sanovat että saan tulla näytille, suoraan synnytys saliin. Herätän miehen ja pakkaan sairaalalaukun loppuun.

KLO 04:05

Ollaan Kätilöopiston parkkipaikalla. Olin ottanut mukaan pakastepussissa kuumaa vettä, joka toimi lämpöpussina. Tällätavoin automatka oli helppo ja vaakatasossa olleessa tuolissa mukava matkustaa. Ajon aikana iskee kylläkin pelko että olin liian hätäinen. Varmaan käännyttävät kotiin kun paikat ovat tiukasti supussa. 

Meidät ottaa vastaan ystävällinen vanhempi naiskätilö. Saan päälleni suoraan sairaalan kaavun, vaikka sitä kovasti kammoan. Supistuksia tulee ja otan vastaan ilokaasun vaikka pelkään voivani huonosti. Kätilö kuitenkin vakuuttaa että huono-olo johtuu useimmiten juurikin kivusta eikä kaasusta.  Ihmeekseni tämä vie kovimman piikin supistuksista ja pystyn rentoutumaan. Kätilö tsekkaa tilanteen noin 4:20. Noin 5cm auki, huh ei olla tultu turhaan. Otetaan myös Streptokokki-näyte jota kätilö lähtee viemään tarkastettavaksi. Minulle tarjotaan suihkua, mutta vakuutan pärjääväni kaasulla ja nousevana myöhemmin suihkuun, nyt halusin vaan hetken hengähtää. Se fiilis että olemme päässeet sairaalaan asti helpottaa ja rentouttaa. Nyt vaan odottelua. 

Kätilö on poissa vajaa kymmenen minuuttia. Siinä välissä tunnen joka supistuksen lopussa pientä ponnistamisen tarvetta. Mietin ääneen miehelle että pitäisikö kätilö hälyttää takaisin. "Ootko tosissasi" " no en mä tiedä, ehkä".  Hälytetään kuitenkin kelloa. Kätilökin naurahtaa tilanteelle, edellisestä tsekkauksesta kun on naurettavan vähän aikaa ja ehkä 5supistusta. Ne olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja naljailusta huolimatta tajuan kauhukseni että nyt mennään ja lujaa, ilman epiduraalia tai muitakaan rohtoja, ilokaasun turvin. 

4:44, kolmen ponnistuksen jälkeen meille syntyy hurjaa lapsivesiliukumäkeä pitkin täydellinen tyttö. Napanuora monta kertaa niin kaulan kuin raajojen ympärillä. Solmuista selvittyä saan tytön rinnalle. "Apua kuinka pieni hän on". Saapuessamme sairaalalle saimme noin 3400g kokoveikkauksen joka ei ihan niin pahasti mennyt pieleen. Viikoilla 40+5 syntynyt prinsessa oli 3025grammaa ja noin 49senttimetriä pitkä! 


Synnytyksen hurja vauhti oli kohdulle hieman liikaa ja koko hässäkässä menetin noin 1,5litraa verta. Voin kuitenkin itsekkin heti loistavasti, vaikka kohtua supistava lääke saikin aikaan älyttömän horkan, en muista koskaan palelleeni kolmen peiton alla niin paljon! Jouduttiin myös tämän takia odottamaan aamiaista aivan älyttömän kauan, minua peloteltiin kohdun kaavinnalla jossei hyytymät ja vuoto loppuisi.  



Synnytys oli kaikenkaikkiaan todella helppo, vaikka vähän kiire meinasikin tulla ja paniikki iskeä ajoittain. Synnytyksen kesto oli säännöllisistä supistuksista vajaa kolme tuntia, vesien menosta vajaa neljä. Kyllä tässä varmaan yhden pikkuveljen uskaltaa tehdä, vai mitä? 

11 kommenttia :

  1. Oiii <3 Kolmannenkaa joudut kyl lähtee sairaalaan heti ensimmäisen supistuksen jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai pitääköhän mun osata ennakoida jo siitäkin :'D

      Poista
  2. <3 <3 !! hän on täydellinen, niinkuin äitinsä ja isosiskonsa <3
    ps. haluun kerä nmustikoita XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki haluun!!!! Edellisetki kyl syömättä 😅

      Poista
  3. Apua mikä söpöliini! <3 ja tottakai kolmas vielä ;)

    VastaaPoista
  4. Minulla toinen synnytys kesti vajaa 4 tuntia ja poika kyllä saapui maailmaan todelliselle rytinällä : D Esikois tytön synnytys kesti 10 tuntia. Itsekkin tässä miettinyt, josko kolmannen tekkee ni syntyykö kotia

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...