Kaksplus.fi


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Viikko 34

Poiketen Lumin odotuksesta, tälläkertaa olen aivan ulapalla meneillään olevien viikkojen kanssa. Viimeksi tiesin tarkalleen minkä kokoinen vauva suurinpiirtein kyseisellä viikolla oli, avautuivatko silmät jo ja jopa mitä tapahtuu seuraavaksi kehityksessä. Nyt viikkoja kysyttäessä joudun kurkkaamaan ne puhelimen sovelluksen kautta :D Ei sillä että ei kiinnostaisi, ehkä kaikki tuntuu vaan jo niin tutulta. 

Aika loppusuoralle on jo päästy ja vain muutama viikko niihin viikkoihin kun Lumi syntyi. Itse synnytystä tai sen käynnistymistä oon jo vähän pohtinut, mutta siitä on tulossa ihan oma juttunsa. Aika meneekin hurjaa vauhtia, nyt pitäisi vaan ottaa niskasta kiinni ja ryhdistäytyä tavaroiden paikalleen saamisessa. 

Viimeviikolla kävin pitkästä aikaa neuvolassa. Edellisestä käynnistä oli aikaa reilu viisiviikkoa, kun terveydenhoitajan sairauden takia jouduttiin aikoja venkslailemaan muutamaankin otteeseen. Mitäs sielä sitten selvisi? 

Painoa +7kg lähtöpainoon. Nyt ollaan siinä pisteessä, mihin päästiin Lumin odotuksessa...
Verenpainetta sain käskyn ruveta tarkkailemaan. Viimeksi puhjennut raskausmyrkytys vaikuttaa hieman seurantaan ja ennen tätä kertaa paineet ovat olleet tyyliin 86/60 ja nyt ne olivat "pompanneet" 107/82, mikä on aivan normaali mutta minulle hieman kohonnut. 
Näkökentässä vilisee myös aika-ajoin pisteitä. Työterveyslääkäri epäili niiden johtuvat juurikin alhaisista paineista. 
Tälläkertaa ei otettu hemoglobiinia, koska viime kerran jälkeen aloin syömään rautalisää ja se on nostanut jaksamista ja näin ollen toivottavasti myös viime arvoa(106). 

 

Masu erottuu vihdoin päiväpäivältä selkeämmin. SF-mitta meneekin tasaisesti vain hitusen keskikäyrän alapuolella ja luku on nyt tasan 30. Viime odotuksessa taidettiin korkeimmillaan yltää vaan 27senttiin. Viimeiset viikot aijonkin nauttia tästä kummusta, mistä sitä tietää vaikka jäisi viimeiseksi! 

Himot ovat pysyneet vieläkin ruodussa. Kovinta huutoa on salmiakki ja mansikat sekä jäävesi. Nyt tosin lähipäivinä, tai no viikkoina, on mennyt ehkä turhan usea jätskituutti kurkusta alas.  

Supistukset ovat tuottaneet väsymystä jo monen viikon ajan, mutta niihin auttaa lepo. Ollaan Lumin kanssa jaksettu myös pyöräillä kaikkialle, kilometrejä kertyykin päivässä vähintään kymmenen. Koskahan sitä oppisi lepäämään.

Semmoista siis tähän odotukseen! Miten muilla heinä-odottajilla menee? 

8 kommenttia :

  1. Mulla on kans ihan sama tän toisen raskauden kanssa, että ei kyllä yhtään ole kärryillä edes siitä, millä viikolla on menossa. :D Ei sitä jotenkin ehdi nyt koko ajan ajattelemaan, kun tuo taapero pitää kiireisenä. :)

    Nätti siro masu sinulla! :) Ja itsekään en jotenkin osaa vain olla ja levätä, vaikka puuhastelusta sitten seuraakin supistuksia ja selkäkipuja. Mutta hyvähän se vain on, että jaksaa vielä touhuta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon kyllä tosi iloinen siitä että vielä jaksaa! Saapahan myös paikat kyytiä ;)

      Poista
  2. ❤️ me voidaan joku päivä hugen kaa tulla vaik teille auttamaan jos tarviit tai ihan vaa leikkimään XD

    VastaaPoista
  3. Onpas nätti ja kätevän kokoinen masu! Kiva myös, että energiaa riittää - oon vähän kateellinen tuosta pyöräilystä :) Hyviä vointeja loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyörä on itseasiassa miljoonakertaa parempi kun kävely! En kyllä uskoisi olevani noin reipas mutta minkäs ajokortittomana teeet :D

      Poista
  4. Niin pieni masu sulla vielä! Hassua, että kohta Lumilla on jo sisarus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...