Kaksplus.fi


torstai 2. huhtikuuta 2015

Matka isosiskoksi.

Ajattelin kirjoittaa nyt ennen vauvan syntymää vähän siitä, miten mä koen ja toivon kaiken menevän kahden lapsen kanssa. Lumihan on seuraavan tullessa vasta paria kuukautta vajaa parivuotias. 



Tiesin jo Lumin synnyttyä, synnytyssalissa että seuraava saisi tulla suht pian. Pieni ikäero ei pelota, stressaa tai muutenkaan huoleta. Eniten harmaita hiuksia aiheuttaa se, että pelkään Lumin jäävän normaalia vähemmälle huomiolle. Hänen vauva aikansa oli helppo, monta tuntia saattoi vierähtää kun toinen nukkui sitterissä tyytyväisenä. Ehdin hyvin käydä suihkussa, hoitaa blogijuttuja, nukkua itse sekä lisäksi kahvitella usein ystävien kanssa. En pidä oletuksena että seuraavan kanssa menisi yhtä kukkaisesti . Vastassa voi olla masuvaivoja sekä yöheräämisiä sekä asioita joista minulla ei ole aavistustakaan. 



Entä kun vauva valvottaa yöt? Mistä energia taaperolle, joka alkaa lopettelemaan päiväunia. Missä oma rauha ja hetken hengähdys. Tuntuu että kaipaan niitä välillä näin helpommankin tapauksen kanssa. En silti väitä että pelko takapuolessa mietin haukanneeni liian ison palan. En todellakaan. 

Kesävauvan kanssa olosuhteet ovat niin erilaiset kun Lumin kanssa lokakuussa. Talvivaate-stressaus tarvitsee aloittaa vasta kun vauva on syntynyt. Vaatteitakaan en ole osannut vielä hamstrata, puhumattakaan tarvikkeista. Hyvällä tuurilla vauva menee vaipallaan harson kanssa kesän vaunuissa. 



Erittäin pieniä juttuja mutta pian niin ajankohtaisia. Miten osaan kohdata pienen lapsen mustasukkaisuuden, sehän on väistämättä edessä. Onneksi monilta tulee tsemppaavia sanoja, "ekan vuoden jälkeen helpottaa". Helpottaahan? 

Kuvissa minä ennen ja jälkeen Lumin syntymän sekä Lumi uunituoreena. Onneksi on valokuvat, sekä nykyään tuo ihana taaperoksi kasvanut veijari. 

4 kommenttia :

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...