Kaksplus.fi


keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Lapseni lapsuus, väsynyttä ja stressaantunutta?

Netissä on kovasti pyörinyt nyt juttuja aiheesta Vau.fi:n näkökannasta, jossa mietitään oman arjen ja lapsen lapsuuden yhdistymistä.

Tällähetkellä, minä olen kovin väsynyt. En vaihtaisi päivääkään pois taaperon vanhemmuudesta, samalla odottaen seuraavaa. Tähän lisättynä aamuyöstä alkavat työvuorot, autokoulu, miehen työt ja harrastukset sekä ystävien kanssa sovitut treffit (jotka pitävät edes hiukan järjissään), saavat silmäpussini tummumaan niin ettei niistä ole toivoakaan päästä eroon ennen vuotta 2020.



Eilen pysähdyin hetkeksi miettimään. Painin eilen tytön kanssa nukkumaan menosta, pieni kun ei vielä oikein ymmärrä kun väsyttää. Omastakin silmäkulmasta alkoi löytyä kyyneliä kun mietin seuraavana aamuna puoli neljältä soivaa herätyskelloa. Lastenhuoneen kello näytti jo ilta yhdeksää, edessä oli vielä huomiset eväät, Lumin tarhakamat, siivous sekä suihku. Ainiin ja autokoulunkin matskuja pitäisi keretä tehdä, huomenna kun odotti taas uusi tunti. Pyykitkin oili viikkaamatta, päivän ruoka hellalla. Koska olin alkanut ylisuorittamaan. Näistä asioista selvisin niin että silmät alkoivat mennä kiinni yhdeltätoista. Alle viisi tuntia aikaa nukkua..

Kun äiti stressaa, stressaa lapsikin, varsinkin vatsassakelluja. En huomaakkaan kuinka ääneni kohoaa kiukkuiseksi tai kun väsyneenä paiskaan tavaran pöydälle. Kunnes saan kuulla mieheltä olleeni viimeiset puolitoista kuukautta niin räjähdysherkkä ettei päinkään ole voinut katsoa.



Tämmöinenkö minusta on tullut. Huolettomasta ja stressittömästä äidistä on kuoriutunut arjen suorittaja, josta yritän kovasti kahlata läpi. Eilen yöllä, näitä asioita stressatessa, päätin unohtaa kaikki. Poistin puhelimesta lähes kymmenen TODO-listaa, siirsin kelloa vartin myöhemmäksi herättämään sekä tein itselleni lupauksen että alan taas elämään. En vain muille vaan itselleni.

Alunperin oikeastaan Sofia sai miettimään näitä asioita. Tällähetkellä sairastan kuudetta flunssaa alle kahteenkuukauteen. Jokohan se kertoo siitä, että kroppa ja mieli ei jaksa. Mutta minä tarvitsin läheisen muistutuksen siitä että minunkin vointini on tärkeä. Se heijastuu koko perheeseen.


Ja miten Lumin lapsuus. Se on puolitoistavuotiaan tytön silmiin näkkäriä, rusinoita, legoleikkejä sekä keinumista. Halauksia ja pusuja, välillä liikaakin. Minä en halua olla se kiukkuinen, väsynyt äiti jolta saa pelätät vesilasin pyytämistä. Haluan olla se pusutteleva ja hassutteleva, rennolla otteella järjestystä pitävä vanhempi. Ihan pianhan niitä syliteltäviä on kaksi.

4 kommenttia :

  1. <3 en oikein tiiä mitä muuta sanoa, itku meinas tulla! :D

    VastaaPoista
  2. Voi rakas ihana <3 todellakin on tärkeää että otat iisimmin jos tuntuu että stressaat liikaa! Kaikista tärkeinta on perhe ja se, että kaikki siinä perheessä jaksaa ja on onnellisia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...