Kaksplus.fi


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulukalenterin ensimmäinen luukku

Ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita! Tämä tarkoittaa bloginpuolella alkavaa pientä joulukalenteria joka normaalista poiketen päivittyy näin sunnuntaisin. Tänään kurkataan meidän jouluvalmisteluihin sekä perinteisiin.



Vasta viime jouluna heräsin siihen todellisuuteen että joulu on ihan ok. Aijemmin olin pitänyt sitä järisyttävänä kulutusjuhlana muiden joukossa (mitä se tietty osittain on vieläkin), mutta omilla teoilla se on aivan mahtava pyhä jonka saa viettää rakkaiden kanssa. Näin perheenä haluan luoda Lumille jouluista rennon ja hyvän fiiliksen ja sulkea pois mahdolliset ikävät kanssakäymiset esimerkiksi juopuneen pukin tai sukulaisten seurassa. Kun 18vuotiaana juostiin kesken joulupäivällisen kavereiden kanssa baariin, seuraavina jouluina aijon nauttia punaviiniä ja glögiä fiksuissa mittakaavoissa. Maltillisestikkin on välillä ihan ok. Mutta ei ollut tarkoitus tulla paasaamaan kenenkään alkoholinkäytöstä, varsinkaan omasta joten takaisin jouluun.

Omassa lapsuudessani isä tai naapuri toimitti joulupukin virkaa ensimmäiset vuodet. Myöhemmin lähdettiin aina isin kanssa iltakävelylle, jonka aikana pukki olikin kummasti ehtinyt toputtaa joulukiireessä lahjasäkin parvekkeelle. Noista jouluista muistan hyvin lumiset maisemat. Meille tuskin pukkia ainakaan tänä vuonna vielä tulee, itkuhan siitä syntyy. En ole edes miettinyt vielä aikaa jolloin Lumi ymmärtää lahjojen päälle. Minkä ikäiselle aletaan kertoa joulupukista? Tai haluanko edes luoda mielikuvaa hahmosta joka tuo läjäpäin lahjoja kilteille lapsille. Toivon Lumin oppivan mahdollisimman nopeasti ymmärtämään enemmän tarpeeseen kuin määrään, mutta haastavaahan se on pienelle lapselle. Sen tiedän että vaikka itse aikamoinen kuluttaja olenkin, ei kuusenalus täyty minään jouluna turhista lahjoista ihan vaan sen takia että paketteja pitäisi olla.

Kuvassa minä viettämässä toista jouluani.

Kotona ollessani pieni, joulun aikaan koti muuttui punaiseksi. Vaihdettiin verhot, pöytäliinat ja varmaan matotkin olisi vaihtuneet jossei ne olisi olleet jo väriltään punaiset. Minun ja siskoni kasvaessa kuusi pieneni ja lopulta jäikin pois luultavasti sen takia kun kissa muutti taloon. Minulle kuusi ei silti tuo joulua, vaikka sen äsken meillekkin vintiltä hain. Meidän joulu sisältää tänävuonna kynttilöitä, sekä yhdessäoloa. Ja sen pirun ruman muovisen pöytäkuusen. Liimataanko ikkunoihin vielä niitä pahvisia joulutonttuja imukupeilla? Ne ois niin nostalgiset, oiskohan niitä saatavilla jossain vai pitääkö ruveta askartelemaan.




Monet vannovat jouluruoan nimeen. Omalta lautaseltani löytyy poikkeuksetta kalaa kaikessa muussa muodossa kuin sillinä. Laatikot on ehdoton nounou, kinkkua menee siivu. Äidin kanssa tuli usein paistettua vain joko kalkkuna tai kinkkurulla kalan kaveriksi. Viimevuonna ei kokattu kotona mitään. Käytiin törkeästi muiden joulupöydissä käyttäen "meille on juuri syntynyt vauva-ei jaksa tehdä itse"-korttia. Meneekö se läpi vielä tänäkin vuonna? Isäntä tosin kinuaa jo nyt oman kinkun perään ja oli pöyristynyt kun ehdotin jotain pientä rullaa. Ei kuulemma ole sama asia. Pöh.




Vaikka jolu on perinteitä täynnä, on meidän perinteet vielä solmimatta. Joulu ei aiheuta stressiä, ja voin aaton viettää vaikka pölypallojen keskellä. Tai karata mummolaan.

Millaisia joulutraditioita teille on muodostunut? 




2 kommenttia :

  1. Niitä punasia tonttuja löytyy cittarista ;) lumille iso pusu ja hali tädiltä <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...