Kaksplus.fi


tiistai 4. marraskuuta 2014

Inttileski, ikuisesti.

Armeija, tuo monen nuoren miehen pelonkohde. Miksi sillä kiusataan ihmisiä, miksi sinne pitää mennä. Miksi on pakko. Mielestäni liian moni pitää tätä mahdollisuutta pakollisena pahana, vaikka se pitäisi suorittaa mahdollisuutena. Sanonta "armeija tekee miehen" onkin kovin paikkaansa pitävä lause, kuitenkaan yleistämättä.

Ennen täysi-ikäisyyttä en olisi näin 25vuotiaana uskonut olevani millään mittapuulla enään inttileski. En koskaan myöskään kuvitellut käyttäväni tuota sanaa, mutta en löytänyt kuvaavampaakaan. Kun meidän postiluukusta tipahti kutsu astumaan asepalvelukseen, loisti kuoren avaajan kasvot enemmän kuin koskaan aijemmin. Alusta asti oli selvää ettei kotiin tultaisi ennen 365päivän täyttymistä, ellei vahingoittumisia tulisi eteen. Kun osa ikätovereista juoksi lääkärissä hakemassa lykkäystä, meiltä lähdettiin innokkaana pääsykokeisiin että päästään juuri sinne minne haluttiin. Ja niinhän se vuoden pesti sieltä tuli.

Vuoden asepalveluksen jälkeen elämä rauhoittui, käytiin molemmat töissä ja oltiin vaan. Jossain vaiheessa tuli taas luukusta kirje keltaisella osoitekortilla. Kauan odotettu kertauskutsu. Ja näin yli viiden vuoden jälkeen, sillä tiellä ollaan edelleen.

Kuukausittainen kertaaminen ja muiden kouluttaminen ei kuitenkaan häiritse meidän arkea. Tietysti N on lähes kuukausittain viikonloppuja pois, mutta se on aika pientä. Jokaisella täytyy olla harrastus mistä pitää ja mikä tekee onnelliseksi ja meillä se liittyy maastokuviointiin ja kurassa marssimiseen. Mielummin päästän toisen ulkoilemaan viikonlopuksi, kun katson konsolipelien pelaamista olohuoneessa. Jota meillä ei onneksi harrasteta lainkaan vaikka vehkeet löytyykin.

Toivoisin että tulevaisuudessa armeijasta kehkeytyisi enemmän hyvä kuin paha pakko. Monesta intin suorittaneesta ystävästä on huokunut itsevarmuus ja sosiaalisten taitojen kasvu jo puolessa vuodessa. Se maksimissaan vuosi on kuitenkin aika pieni aika elämästä, mutta sitäkin arvokkaampi. En kuitenkaan väitä etteikö olisi oikein kieltäytyä suorittamisesta kunnon tai eettisten arvojen vuoksi, vaan kuten sanoin "kaikki tavallaan".




 Me saadaan siis sunnuntaina nukkua pitkään, ilman isänpäivä velvotteita. Luvataan kuitenkin hemmotella isi pilalle illalla niin tänä isänpäivänä kun tulevinakin vuosina.

Onko muita armeijan kanssa touhuajia? Mitkä fiilikset teillä on tästä velvotteesta?


10 kommenttia :

  1. kuten jo aiemminkin sanonu ni appiukko 70v käy vieläkin vetää kertauksia. :) lycka till. ;)

    VastaaPoista
  2. Meillä (nyt valitettavasti eroperheen) isä suorittaa kouluaan loppuun santahaminassa, ja vaihtaa sitten maisemaa sinne minne valtio käskee. Eli tuttua on. Huomattavasti helpommin siedettävä kuvio ydinperheessä tosin, en halua edes ajatella miten vaikeaa tulee olemaan tapaamisjärjestelyt toiselle puolelle suomea, vaikka hyvissä väleissä ollaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Meillä onneksi mennään vielä viikonloppuina vaan, vaikka on sitä yritetty livahtaa pidemmällekkin. Tsemppiä!

      Poista
  3. 347 päivää alkoi tammikuun 6 päivänä ja loppuu 18 joulukuuta ja nyt reilu 300 päivää takana, eli täällä yksi inttileski ollut kokosuhteen, kerettiin noin 3 viikkoa seurustella kunnes lähtö tuli, paljon on opittu ja jännittää ajatuskin että herranjestas kohta se on täällä kokoajan ja ei enää maanantaisin lähdekkään kohti haminaa. Tää 130 kilometrin välimatka on vahvistanut meitä ja opettanut kuinka tärkeä se yksi ja oikea ihminen voikaan olla, tästä kohta selvitty joten pahin on ohi ja nytvaan joulukuussa opettelemaan sitä yhdessä oloa mikä onkin aivan uusi kokemus meille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli väli kilometrejä 815km, mikä tosiaan vaan lujitti. Tosin yhdessä olo vuosia oli jo tohon mennessä kertnynyt ja nyt niitä on jo 10. Intti tekee hyvää!

      Poista
  4. Meilläkin tuo asepalvelus alkoi tammikuussa ja enää 44 aamua jäljellä. Puoli vuotta ennen sen alkamista, aloin tajuta että se tulee oikeesti eteen! Aikasemmin en ollu ikinä edes ajatellut sitä. Seurusteltu on kuitenkin vuoden 2011 maaliskuusta asti. Ekat pari-kolme kuukautta kitisin, valitin ja itkin... Nyt oon kauhuissani, enkä halua että intti päättyy! :D Oon saanu vaa lusmuilla kotona yksin ja tehdä mitä huvittaa, porsastella oikein kunnolla enkä haluaisi luopua siitä :D Onneks se saa sieltä nyt yhdistelmäajoneuvokuljettajan ammattipätevyyden ja alkaa rekkaa ajamaan! Tiedossa siis pitkiä työmatkoja, joten ei välttämättä tartte ihan kokonaan hylätä laiskotteluiltoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahahaa! Mä rakastin noita laiskotteluiltoja myös! Ja nautin juuri siks noista poissaolo viikonlopuista vieläkin :D Saa kattoa hömppäleffoja ja kukkua tietokoneella!

      Poista
  5. Meillä alkoi asepalvelus tammikuussa ja onneksi loppuu jo joulukuussa ! :) ei ollut meille ns. uusi asia olla erossa, meillä muutenkin 150km välimatkaa kouluni takia.. ihanaa kuitenkin saada mies jouluksi kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, viettäkää ihana joulu yhdessä! Pieni hajurako tekee aina hyvää ;)

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...