Kaksplus.fi


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kivi sisälläni.

Olin lapsena aika onnekas (tai mun äiti oli) kun säästyttiin tyypilliseltä virtaputkentulehdus-kierteeltä. Kesällä 2012 en edes tunnistanut oireita kun kyseinen tauti iski ensimmäistä kertaa. Pääsin helpolla ja ainoana oireena oli vessassa ravaaminen n. 3minuutin välein. Ja tietysti turhaan. Oltiin tuolloin mökillä ja oli raivostuttava kun saunominen keskeytyi ja veneellä ei voinut lähteä kalastamaan ettei hätä iskenyt. Tämä harmitus tietysti ei kestänyt kuin yhden illan ennen kuin pääsin seuraavana aamuna lääkäriin hakemaan antibioottia, mutta silti.

En ajatellut avaavani tätä aihetta blogissa sen enenpää, mutta nyt kun vaiva on selvinnyt mietin että onkohan sielä samojen asioiden kanssa painiskelevia. Oma sairasteluni kun sai täyskäännöksen tullessani raskaaksi.

Ensimmäisestä neuvola-käynnistä lähtien, aina pissanäytteen jättämisen jälkeen tiesin mitä sielä taas oli. Proteiinit kolmella plussalla. Siis joka hemmetin kerta. Ja aina viljelytesteihin ja sen myötä antibioottia virtsatieinfektioon. Tätä jatkui huhtikuusta elokuun alkuun. Noiden kuukausien välissä söin antibioottikuureja KUUSI (6!!!). Joka kerta kysyessäni syytä tulehduksille sain olan kohautuksia. Joka kerralla yritin kysellä myös estolääkityksen perään, jotta tulehdukset saataisiin aisoihin. "Ei näitä nyt niin montaa ole vielä ollut..". Vai niin. Ja tosiaan. Kaikki raskausaikana olleet tulehdukset olivat täysin oireettomia. Ne selvisivät siis aina vain noista tikuista, mitään virtsaamisongelmia tai kipuja ei ilmennyt.

Elokuussa vielä töissä ollessani kärsin järkyttävistä selkäkivuista. Itku kurkussa vedin työvuoroja loppuun ja vannoin että tää on viimenen kerta raskaana jos selkä ei kestä edes mun minimaalista mahaani. Särkylääke ei tepsinyt. Lepo ei tepsinyt. Neljän päivän kituutuksen jälkeen jäinkin sairaslomalle kun "vihdoin" kuume nousi ja kehtasin jäädä kotiin. Ja sepäs ei enää laskenutkaan. Oikeastaan epäilys jostain vakavasta heräsi kun kynnet alkoivat sinertää.. Työterveydestä hakiessani sairaslomaa lääkäri kuitenkin otti taas pissanäytteen ja CRP.n eli tulehdusarvot. Pikatesti näytti samantien 168 ja lääkäri suoraansanottuna hätääntyi. Koska olin raskaana viikolla 28?, sain lähetteen Peijaksen sairaalaan laajempiin tutkimuksiin, virtsaputkentulehdus oli tällä kertaa edennyt munuaisiin. Nauratti, koska ajan olin alunperin varannut nimikkeellä " raskausajan selkäkivut". :D



Soitin äidilleni ja juotiin kahvit Tikkurilassa ennen sairaalaan lähtöä. Äiti oli menossa töihin ja lupautui perumaan oppilaatkin että pääsisi sairaalaan mun tueksi. Koska luulin kyseessä olevan pikavisiitti, torjuin äidin avun ja hyppäsin päättäväisenä bussiin. Lähetteellä pääsin nopeasti sisään ja ensimmäisenä sainkin kouraani pinkit sairaalavaatteet. SIIS MITÄ? Pari humoristista tekstaria kavereille että mitäs nää ny meinaa oikeen. Vastaukseksi sain että sielä oot ja pysyt vaikken sitä itse käsittänytkään.

3 yötä sairaalassa tuntui pitkältä. Tälläkertaa antibiootit meni suoneen ja ne vaikuttivat nopeasti, kuume laski ja kivut katosivat. Sain parin viikon sairasloman ja yritin hölläillä sen verran kun tulevalta vauvalta maltoin.


Sairaala reissun jälkeen sain olla kuukauden rauhassa, kunnes taas tutulla ja turvallisella neuvola käynnillä ne kolmenplussan proteiinit löytyi taas virtsasta. Antibioottia antibiootin perään, kuureja toistensa jälkeen. Mun virtsanäytteestä tuli lähinnä vitsi mun ja meidän ihanan neuvolatädin keskuudessa. Opin jo sen, että neuvolassa käynnin jälkeen en sovi treffejä heti perään, vaan että mulla on aikaa käydä apteekissa/labrassa ennen menoja.

Raskausviikolla 35 sain kuitenkin ystäväkseni myös ennen matalalla laahanneen korkean verenpaineen. Pohdittiin sairaanhoitajan kanssa stressiä, pääsin taas pissaamaan kippoon ja seulottiin taas yksi tulehdus mun riesaksi. Vaikka minkäänlaisia kipuja, näköhäiriöitä tai muuta ei ollut, soitti huolissaan oleva neuvolatäti pari päivää mun käynnin jälkeen laittaneensa mulle Jorviin lähetteen missä pääsisin parempaan syyniin. Jorvissa tehtiin testejä, kuunneltiin sydänääniä ja seurattiin vuorokausi mun vointia. Pääsin kotiin yöksi ja sain seuranta ajan seuraavalle viikolle sekä tehtäväkseni seurailla paineita viikonlopun yli. Seuraavalla viikolla kahdesta tulikin kolme ja Lumi syntyi raskausmyrkytyksen uhrina viikoilla 36+4. Turvotus oli ennen synnytystä aivan jäätävää, miten en ollut sitä ottanut todesta.



Synnytyksestä toivuttuani (eli Lumin ollessa n. 5 tunnin ikäinen.. :D) ja kotona ollessa sitä unohti hetkeksi itsensä. Vauvakupla ei puhjennut ja vaikka selkää särki ei sille riittänyt ajatuksia. Joulun alla alennusmyynneissä shoppailtua ja lopuksi ystävän kanssa syödessä käydessä muutaman viikon kestänyt "pieni selkäsärky" räjähti aallon lailla Parillassa hampparia mussuttaessa. Syödä ei voinut, kyyneleet valui silmäkulmasta ja oksetti. Tälläkertaa tiesin jo että munuaiset ne sielä taas paukkui. Kotiin tullessa vietiin  Lumi vaarille hoitoon ja suoraa tietä Peijakseen. Vaikka särky oli jumalaton, ei kuume tai tulehdusarvot olleet nousseet joten mut käännytettiin kotiin ja kehotettiin vetämään särkylääkettä naamaan. Tiesin jo silloin että seuraavana päivänä oli tiedossa toinen keikka, jolloin CRP.t huitelikin taas jo kahdessasadassa ja kuume neljässäkympissä. Vihdoin otettiin vakavasti ja sain lääkkeet.

Tämä kierre, joulukuusta maaliskuuhun sisälsi 8 virtsatieinfektiota joista kolme nousi munuaisaltaisiin. VIELÄKÄÄN en saanut esto-lääkitystä. Viimeisellä marraskuun antibiootinhakureissulla sain fiksun lääkärin, joka otti kierteen vihdoin vakavasti. Sain lähetteen Urologille ja virtsatiet tutkittiin ultra-äänellä, sekä tähystykessä. Tähystyksen suorittanut lääkäri kauhisteli syömieni kuurien määrää ja sain jopa aluksi torumista kun en ollut vaatinut estolääkitystä. No, häneltä sen sitten vihdoin sain niinkuin myös antibiootin päällä jylläävään tulehdukseen. En kuitenkaan saanut aloittaa esto-kuuria ennen kuin olin käynyt hänen määräämässään tietokonetomografiassa.

"Ja kerroppas sitten tyttö miten oot saanut näin nuorena näin ison kiven aikaiseksi"

Magneettikuvista löytyi vihdoin ehkä selitys kaikkeen. Vasenta munuais-allastani täytti yli kahdensentin kokoinen virtsatiekivi, joka ehkäpä selittää toistuvat tulehdukset tarjotessaan kodin bakteerille. Viimeisen kuukauden olenkin ravannut parissa röngtenissä, labratoriokokeissa ja tänään oli vihdoin aika astua Meilahden ovista sisään ja aloittaa taistelu kiveä vastaan. Aamulla kävin siis ESWL-hoidossa, joka on kehon ulkopuolelta tapahtuva murskausoperaatio. Iskusäteet kohdistetaan röngtenin avulla kiveen ja se hajoaa murusiksi. Muruset poistuvat kuten pienemmät kivet yleensä ilman hoitoa; virtsan mukana. Itse toimenpidettä ei kuvailla täysin kivuttomaksi, mutta omallakohdallani se oli lähinnä vaan tylsää ja sijoittui mukavuusalueeni ulkopuolelle :D Tulihan kipukynnyskin todettua korkeaksi jo ilman puudutteita synnyttäesä. Mulla kivi sijaitsee ikävästi juuri selkärangan nikaman takana ja vaikka kivi näytti murskaantuneen, on edessä luultavasti vielä ainakin yksi hoitokerta. Jälkihoitona runsas veden juontiekä vahvat kipulääkkeet.



Virtsakivien syntyyn on monia syitä. Omani löytyy perinnöllisyydestä sekä luultavasti liian laiskasta vedenjuonnista sekä runsas proteiinisesta ruokavaliosta. Täysin syy selviää vasta kiveä tutkimalla. Virtsakivi muodostuu virtsan kyllästyttyä kiteytyvällä aineella.

Sainkin tänään hoitajilta kovin kummastuneita kyselyitä siitä ettei kivi ole muka tuottanut mulle kipua. Yleensähän taudin kuvaan kuuluu voimakas kipu kyljessä joka säteilee genitaalialueelle sekä nivusiin. Itse onneksi säästyin tältä kaikelta. Jo 4mm kivi voi aiheuttaa kivusta johtuvaa oksentelua, mutta musta ja mun 20millisestä on vissiin ajan saatossa muodostunut parhaat kaverukset. Miesten saamia kipuja voi verrata synnytyskipuihin.. Ainiin, ja olihan mulla taas infektio päällä hoitoon tullessa.

Netistä löytyy hirveän vähän tietoa ja kokemuksia, joten olisi kiva kuulla kohtalotovereita. Onko hoidot tehonnut ja kivi uusiutunut? Itse palaan asiaan taas kun on aika suorittaa kuukauden päästä uusi hoitokerta ja nähdään onko kiven palaset lähteneet liikkeelle.

Rakkaat, MUISTAKAA juoda vettä ja MUISTAKAA erityisesti myös oma hyvinvointinne, vaikka vieressä olisi pieni lapsi.





2 kommenttia :

  1. Mulla ei ole ollut virtsatiekiveä, mutta monia virtsatietulehduksia. Parissa vuodessa ku sairastin kuus kertaa tautia ni mulle jo lääkäri sano et jos viel kerran tulee ni estolääkitystä. Ni hämmästelen kovasti, miten sun kohdalla ei edes ehdotettu kyseistä lääkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin katkera, kun reseptin saaminen kesti yli vuoden! No toivotaan että tää nyt helpottaa!

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...