Kaksplus.fi


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kotiin vai töihin?

Nyt elellään niitä aikoja kun pitäisi päättää työelämään palaamisen ja kotiin jäämisen väliltä. Ennen Lumin syntymää, ajattelin jääväni kotiin pidemmäksi aikaa ja tämmöiset ajatukset oli itseasiassa vielä hetki sitten. Taloudellisesti mulla olisi mahdollisuus jäädäkkin kotiin, mutta entä jos en vaan halua. Tuntuu kamalalta sanoa se ääneen, vaikka se onkin totuus. Kotiin jääminen olisi ollut jonkun muun mun puolesta päättämä asia. Anoppi hermostui jo mun päivähoito-hakemuksen jättämisestä ja lisäsi vaan vettä kiukaaseen.


Tottakai olisi ihana olla Lumin kanssa kotona katsomassa miten tyttö kehittyy ja oppii. En kuitenkaan oo säntäämässä työelämään tekemään 50-tuntisia viikkoja vaan aloitellen ensin varovaisesti puolikkaalla listalla ja haistellen samalla omaa jaksamistani. Ongelmana nään lähinnä vaan työaijat. Vuorotyö sisältää joko aikaisia aamuja tai myöhäisiä iltoja jotka tuntuu perheellisen näkökulmasta painajaiselta. Lisäksi koska toimin esimies asemassa, vaatii myös työpäivät vähän normaalia enemmän skarppausta :)


Kun jäin pois vajaa vuosi sitten, jätin haikeana vanhan työporukan. Nyt kun ollaan avattu myös uusi piste, on henkilöt vaihtuneet täysin ja koko tiimi uusi. Vähän jännittää oman paikan löytäminen, vaikkei se ole ikinä ollut mitenkään vaikeaa. Ja koska rakastan uusia ihmisiä ja tuttavuuksia on tämä tietenkin vaan positiivinen asia :)

Voinko vielä korostaa että mä tykkään mun työstä ihan hirveesti enkä malta odottaa että pääsen takaisin. Mulla oli ja toivottavasti tulee myös olemaan maailman parhaat partnerit, inspiroiva työympäristö ja hyvät etenemis ja kehittymismahdollisuudet. Tietysti niitä huonojakin puolia on, mutta koska aika on kullannut muistot mainittakoon vaan työajat :)



Lumi tulee siis olemaan vuoden ikäinen mun palatessa. Mutta koska neiti on niin reipas pikkutyttö jo nyt, en koe tätä muutakuin positiivisena asiana. Kyllä se vaan on todettava että aika menee todella nopeasti!

Kuka on palannut nopeasti vanhempainvapaan jälkeen työelämään? Kertokaa kokemuksia ja miten on mennyt!

kuvat

5 kommenttia :

  1. Mun on rehellisesti pakko sanoa myös, että kaipaan jo jotain muuta. On ihana olla kotona pojan kanssa, seurata kehittymistä ja nähdä miten toinen nauttii uusista kokemuksista ja jutuista, mutta jotenkin tuntuisi turhalta olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Eihän se lapsen kanssa oleminen kotona edistä millään tavalla muussa elämässä etenemisessä, eikä ainakaan takaa taloutta tai anna mahdollisuuksia säästää vaikkapa autoon tai omaan asuntoon/taloon. En voi kuitenkaan sanoa, että on turhaa olla lapsen kanssa kotona, päinvastoin se ei nimenomaan ole turhaa, mutta silti kaipaan jo jotain muuta, jotain josta on jotain hyötyä ja jotain joka edistää koko perheemme tulevaisuutta. Niin ja ajattelen mä hieman tässä poikaakin, hän pääsee ikäistensä lasten kanssa tekeimisiin, sosialisoituu ja oppii olemaan ja työskentelemään muiden ihmisten kanssa, joka mun mielestä on todella tärkeää. En halua, että meidän poika jää yksin kyhjöttämään kotiin ilman kavereita tms, kun ei kiinosta eikä ole tottunut sellaiseen ja lisäksi mun mielipide tähän asiaan on: mitä aikaisemmin, sen parempi.
    Meidän poika on siis pari viikkoa vajaa yksi vuotias kun aloittaa päiväkodin. :)

    VastaaPoista
  2. Mä palaan töihin ens tammikuussa, ja koulun penkillä syksyllä. Tosin sekin on vaan iltaopiskelua, joten Lilian voi olla vielä kotona :)
    Ja KYLLÄ itekin jo kaipaan jotain muuta! :D Yleensä en jaksa olla hetkeekään tekemättä mitään, mutta onneksi mulla on ollut tässä koko ajan jotain koulu projektia ja tällä hetkellä alottelen opparia, niin kyllä sitä muutakin miettimistä on ku vaipanvaihto tai mitä ruokaa illalla tekis :D

    Mutta eniten siis kaipaa aikuista seuraa! Ja haasteita ! Ja sitä, että tienaa jotain, eikä vaan elä "siivellä". :D Ahdistaa välilä, kun mies vaan puhuu miten rahat kohta riittää jne.. ja pitäs ostaa sitä ja tota tätäää.. ää :D

    VastaaPoista
  3. Ekat kolme kuukautta olin ihan valmis palaamaan töihin vaikka heti. Hugo oli niin itkunen ja menevänä ihmisenä oli vaikeeta vaan asettua kotiin. Sen kolmen kuukauden jälkeen kelkka käänty täysin, en halunnu antaa Hugoa kenellekkään hoitoon, en halua olla erossa Hugossa EN HALUA MENNÄ TÖIHIN. Koko ajatus ahisti.
    Kuukaus sitten sovittiin miehenkaa että odotetaan syksyyn, siihen asti kun Hugo on vuoden. Jotenkin kuitenki päädyin työnhaku sivustolle ja löyty mieleinen paikka johon haettiin sijaisuuksia ja lomia tekevää ihmistä. Oli pakko soittaa ja kappas oon HUOMENNA menossa tekemään ekan työvuoron. JÄNNITTÄÄ! Äitiysloma siis loppuu vasta 2vkon päästä.
    Työ on kolmivuorotyötä (mun edellinen työpaikka oli vaan aamua tai iltaa) koin tän kolmivuorotyön parhaimmaks että poika sais olla mahdollisimman paljon kotona toisenkaa. Me ei siis haeta päivähoitopaikkaa vaan hoidetaan kahdestaan ja mummun sun muiden sukulaisten avustuksella.Toki se voi olla muuten raskasta jos ei sitten keskenään paljon nähdä ja vapaa aikaa ei niin jää. Tää on kuitenki taas niin lyhyt vaihe että kyllä tämä kestetään. Koskaan ei muutenkaan tiedä kuinka vähän/paljon niitä sijaisuuksia tarjotaan.
    JA ODOTAN NIIN EKAA TYÖVUOROA. Oon samaan aikaan niin innoissani ja kauhuissani että en tuumaa pysyä housuissani=D

    VastaaPoista
  4. Tiedän tunteen! Mun mielestä on ollu ihanaa olla kotona Hugon kaa, mutta kyllä mä kaipaan takas töihin. Kaipaan sitä aikuista seuraa, ja muutakin elämää (kuulostaapa karulta) tän pelkän kotona olon lisäks, ja musta on ihanaa ku tulee sellanen kunnon rytmi sitten. Ja mä oon henkilökohtasesti sitä mieltä etten mä pystyis tarjoamaan Hugolle kotona tässä elämäntilanteessa ainakaan tarpeeksi virikkeitä ja sosiaalisia tilanteita mitä hän saa hoidossa. Ja mua alussa pelotti kyllä joo laittaa Hugo nyt syksyllä hoitoon mutta ku käytiin tutustumassa siellä niin oon kyllä nyt tosi tyytyväinen mun päätökseen :) ja ootanki jo sitä! ...vaikka samalla stressaanki uusista ulkokamppeista!

    VastaaPoista
  5. No, tyttöjen kanssahan olen edelleen kotona. Maalistyttö täytti tänä vuonna kolme, ja Kesäheinä vastikään kaksi. Opiskelupaikka on odottamassa ensi vuodelle, eli silloin kotoa siirtyminen opiskelujen pariin käy pikaisesti... Äkkiseltään ajatus hieman vihlaisee, mutta toisaalta saman ikäisinä täällä monet muutkin lapset menevät hoitoon äidin palaillessa joko työelämään tai lähtiessä opiskelemaan... :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...