Kaksplus.fi


tiistai 20. toukokuuta 2014

Sokerihumalassa

Oon pitkän aikaa pohdiskellut omia ruokailutottumuksia. Meillä syödään terveellistä, puhdasta sekä omatekoista ruokaa, päivittäin. Päivään kuuluu aamu ja iltapalat sekä pari lämmintä ateriaa päivässä ja välipala. Ruokiin sisältyy usein salaatti ja joku proteiinin lähde lihan lisäksi; kanamuna tai raejuusto. Aamupalaksi puuroa/ rahkaa tai näistä kyhättyjä lettuja yms. Samat iltapalalla. Nälän yllättäessä leipää, smootieta tai hedelmiä. Meillä ei karteta pastaa tai muutenkaan hiilareita, ollaan vaan laiskoja keittämään se pirun makaroni. Kuulostaa aika oppikirjan mukaiselta eikö niin?

No mitäs mä sitten pohdiskelen. En ole ikinä aloittanut tupakointia enkä muutenkaan kärsinyt muutenkaan riippuvuuksista. Myönnän toki olevani riippuvainen perheestäni, ystävistäni ja ehkä pienimuotoisesti (TUNNUSTUS!) puhelimestani. Onkohan ensimmäinen askel siis myöntäminen, nimittäin minä, Klara, ruokaympyrän armollisin noudattaja olen sokerikoukussa.


Oon aina ollut perso makealle, mutta lievästi sanottuna ylikäyttö alkoi varmasti raskauden aikana. Puolivälin jälkeen saattoi mennä levy suklaata päivässä, olinhan raskaana ja sain haluta mitä halusin. Nyt täytyy muuten sanoa että en kuitenkaan pidä tätä "raskauden mielitekona" koska mun mielestä se on itsensä huijaamista. Mä söin sitä suklaata (ja muita herkkuja) varmaankin sen takia että huomasin ettei ne vaikuttaneet mun painoon ollenkaan. Kerankin sai syödä kärsimättä peilikuvan muutoksista. Tai siis muuttuihan se, mutta hyvällä tavalla ja maltillisissa mitoissa.

Kiloja keräsin raskauden aikana 9, joista 8 jäi synnärille. Mystinen kilo aina välillä katoaa ja välillä tulee takaisin. En stressaa siitä, eikä se olemassa olo haittaa. Lähes kahdeksan kuukautta on paino pysynyt lähes samana, vaikka herkkuja syödään välillä jopa ihan älyttömin määrin vuorokaudessa.

Herkut aiheuttavat lähes poikkeuksetta väsymyksen, huonovointisuuden sekä mielipahaa. MIKSI mulla ei riitä selkäranka karkittomuuteen. Ja tiedän tasan myös tähän vastauksen. Siksi että mun kroppa ei tarvitse sitä. Mulla ei ole tarvetta laihtua, viihdyn tän hetkisessä raskauden pehmentämässä ulkokuoressa. ELI näköjään mielummin kärsin ja elän pöhnässä kun jättäisin sen sokerin pois. KOSKA musta on tullut näin ulkonäkökeskeinen. Laitan siis pinnallisuuden terveyden edelle, kun karsimalla saisin molemmat.

Mitä minä saan sokerilta. No onhan se hyvää. Heikkous on ehdottomasti salmiakki, vaikken muun suolaisen ystävä olekkaan. Sipsit on esimerkiksi ehdoton nono. Onko se vaan se maku. Välillä sokerinpuutteessa kelpaa nimittäin kaurapuurokin, hienoisella sokerikuorrutteella.

Oon aina ollut sitä mieltä että ihmiset laihduttavat liikaa ulkonäön, eikä hyvän olon takia. Ja täällä malli esimerkki siitä saarnaa toisille. Kun ei ole laihdutettavaa, niin ei sitten myöskään laihduteta. Kun lautasmalli on kunnossa on ihan sama vedänkö jälkkäriksi pussin salmiakkia. Just joo.

Tänään yllätin itseni ja hirveässä "sokerivajauksessa" valikoin Cittarissa 8(!!!!) irtokarkkia pussiin. Aikaisemmalla kerralla mukaan olis lähtenyt luultavasti vähintään puolikiloa. HYVÄ MINÄ. Kahdeksan riitti oikein hyvin ja viisi on vielä säästössäkin. Tästä se lähtee!

Ja koska tämähän ei olisi mitään ilman lupauksia, niin pistetääs yksi semmoinen ilmoille. Koska minäkään en ihmeisiin pysty, lupaan pitää 6 (kuusi) herkutonta päivää viikossa ja ettei silloin yhtenäkään vedetä överiksi. Tilalle siis vettä, venyttelyä ja hyvää oloa! Aikarajana ois tietty hyvä olla loppu elämä, mutta laitetaas vaikka kuuakus näin ensiksi.

Onko täälä kohtalotovereita sokeripöhnässä? Ja kuka lähtee mun tsemppariks, tää tulee oleen vaikeeta :D

10 kommenttia :

  1. Joo, niin paha sokerikoukku, ettei tottakaan. :D Muuten menee hyvin, mutta kun iltapäivällä alkaa väsyttää, tekee niiiiiiin mieli "jotain hyvää". Aina välillä vietän karkkilakkoa tai rajoitan herkuttelut vain yhteen päivään, ja elämä onneksi helpottaa jo parin päivän tuskailun jälkeen. Tsemppiä siis sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yritän mennä sillä eteenpäin että se helpottaa jossain vaiheessa.. Ei vielä ainakaan! :D

      Poista
  2. Tuttu juttu! Mullakin herkuttelu karkasi käsistä raskauden aikana tai ehkä sen jälkeen, jotenkin kun oli päivässä se pieni oma rauhallinen hetki, piti teen kanssa saada herkkuja (suklaata). Välillä sain jo vähennettyä herkuttelua mutta välillä se taas lisääntyy...

    Kovat Tsempit sulle sinne, Sä pystyy siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsempit tulee kyllä oikeeseen osotteeseen!

      Poista
  3. Mäkin olen pohtinut omaa karkin syöntiäni viime aikoina. Ja en edes ole (ollut) raskaana :D Ei mutta oikeesti, syön tosi terveellisesti ja säännöllisesti, mitä nyt viikonloppuisin herkuttelen joskus esim. tortilloilla tai pizzalla. Mutta karkit on mun heikkous! Päätinkin että saan syödä niitä vaan viikonloppuisin ja ihan hyvin pysyin siinä jonkin aikaa.. Sitten viikonloppui alkoi olla pe-su, eli vaan neljä päivää niin etten syönyt karkkia :D Ja nyt viime aikoina olen syönyt karkkia melkeen päivittäin, kun ensin sain blogilahjuksena kamalan määrän ja sitten voitin (:D) yhdessä arvonnassa 2kg irtokarkkeja. Mä voin helposti kaupassa kävellä karkkihyllyn ohi ostamatta, mutta jos karkkia on syystä tai toisesta täällä kotona, niin olen napsimassa niitä koko ajan. Nyt onneksi pyysin poikaystävää piilottamaan noi irtokarkit, sanoin että saa antaa ne vasta viikonloppuna mulle :D Katsotaan koska alan etsimään niitä..

    Tsemppiä herkuttomiin päiviin ;) Voisin itsekin taas yrittää palata siihen että lauantai (tai perjantai) on karkkipäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kotona oleva varsinkin avattu karkkipussi on pahajuttu! Käyn aijna ottamassa pari ja tätä jatkuu aprituntia, kroppa ja hampaat kiittää..

      Poista
  4. Osuit asian ytimeen! Mä aina päätän että nyt en syö ko yhtenä päivänä viikossa, joka sit kestää ehkä max viikon. Kuitenki ku kerron jollekki et Joo mä nyt meinaan olla semmosell.. Ni ihmiset lähestulkoon aina sanoo että ei sun tarvi laihuttaa. LAaiHUTTAA? Kuka sano et mä meinaan laihuttaa? Se jotenki aina yhistetään siihen. Mun maha ei oikeesti kestä herkkuja ja raskaita ruokia kovin paljo ja sit saan päivittäin kärsiä järkyttävästä turvotuksesta. Sokeri hallitsee mua kun mä haluaisin voida hallita sitä!
    oikeesti oon tullu siihen tulokseen et sokeri on ihan täysin rinnastettavissa nikotiiniin tai huumaavaan aineeseen. Täyttä myrkkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ymmärrä just et miks jonkun lakon pitäis aina liittyä muka laihduttamiseen?? Muakin turvottaa ihan tosi paljon, varsinkin kun perusruokaan ei niinkään kuulu hiilarit muutakuin ruisleivän ja hedelmien muodossa. Oot niin oikeessa tosta rinnastamisesta nikotiiniin, melkeen jopa pahempi :D:D

      Poista
  5. Moikka!
    Mä olen nyt ollut yli puoli vuotta ilman ylimääräistä sokeria ja makeutusaineita! Ja suosittelen kyllä kaikille.

    Se yksi herkkupäivä viikossa saa sun kroppas janoamaan lisää sitä sokeria ja uuden viikon aloittaminen tuntuu varmasti vaikealta. :)
    Näin pitkän sokerittomuuden jälkeen mun ei tee mieli herkkuja, eikä tulisi mieleenikään niitä syödä. Alussa meni tietysti jonkin aikaa omaksua uudet tavat. Paino on pudonnut 12kg aika huomaamatta (toki oli pudotettavaa kertynytkin ;)), eikä ruokailujen jälkeisiä väsymyspiikkejä tule lainkaan niin paljon. Olen virkeämpi ja saan enemmän aikaiseksi. ;)

    Kurkkaa postaus aiheesta:
    http://jotaintekemista.blogspot.fi/2014/04/no-added-sugar.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS. Joo ideana olisi päästä sokerista joku päivä kunnolla eroon. Tosin kun ns. laihtumista en hae niin pienet herkuttelut on ok, kuhan vaan överit jäis unholaan :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...