Kaksplus.fi


lauantai 15. helmikuuta 2014

I'll be there for you




Hyvää ystävänpäivää, tyypillisesti tietty paripäivää myöhässä! 

Turhan harvoin tulee muistettua lähimmäisiä, ois kiva joskus vaan  sanoa edes että on ihan ok ja enemmänkin kun oot siinä vieressä. Onneksi kuitenkin noi söpöliinit jaksaa käydä moikkaamassa mua täälä susirajan takana. Vaikka ottaa pannuun että oon näköjään liian monelle mammalomalla ilmanen kampaaja. Sitä vääntää näköjään muiden iloks monta tuntia saaden lämmintä kättä selälle jos sitäkään. No mitäpä sitä ei ystävien eteen..


Vaikka oon tänhetkisellä blogi-taipaleella ollutkin vasta  hetken, oon saanu tästä todella paljon irti. Arjessa huomaa ajattelevansa että hei sehän just sano että toi juttu on kätevä tai vitsi mitenköhän niillä on mennyt tän päivänen neuvolareissu. Tai voi ei se pikku tyttöhän täyttää jo sen ja sen verran miten aika on mennyt näin nopeasti. Kiitos siis myös olemassaolostanne sinne ruudun toiselle puolelle, vaikkei oltaisi koskaan tavattukkaan. (Mikä ois kyllä aika huikee idis!) 


No mitä sitten oikein odotan ystävältä. Sitä että ollaan omia itsejämme (??? Miten taipuu). Mun mielestä esimerkiksi avoimuus on ihan yliarvostettu juttu. Oon itse aika tuppisuu, mitä tulee omiin henkilökohtaisiin asioihini. Mun mielestä kaikkea ei saa, eikä tarvitsekaan tietää. Tietysti salaamisen ja valehtelun puitteissa. Oon useasti kuullut monilta olevani aitoihminen (arvatkaa kuinka paljon nauroin kun huomasin typonneeni tän autoihmiseksi..) ja se on hienointa mitä mulle on sanottu. Niin hienoa, että pyrin elämään sen mukaan. Asioita tehdessä tai päättäessä, käyn mielessäni tarkkaan läpi että onko tää nytmakeeta itteni mielestä, vai meinaanko suorittaa jonkun muun puolesta. Pitää osata iloita siitä mitä on, ja myös mitä muilla on ja mitä muut saa. 

 
Lumiltakin löytyy jo ylin ystävä. Nalle, jonka anoppi toi Kättärille tytön ollessa vuorokauden. Siitä on tullut tärkeä unikaveri, matkakaveri, leikkikaveri. Niinkin tärkeä että oon joutunut jo 4kk aikana pesemään sen 3 kertaa ja parsimaan kerran. Toivottavasti elinikä on kuitenkin pitkä :)





6 kommenttia :

  1. Voi että kun kattoo tollassia vastasyntyneiden kuvia, nii tulee hirvee ikävä sinne laitokselle ja sitä fiilistä ku se beibi on siinä vieressä ja sitä vaan tuijottaa et "ei hitto tuliks toi mun mahasta, onks toi mun?!" :D Mähän siis kysyin niiltä hoitajilta et saaks mä viedä ton kotiin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahha ihana! Joo, mä just katoin tota tokaa kuvaa yks päivä missä Lumi on siis vuorokauden.. ONKO SE MUKA OLLU NOIN MINI. Toi epätodellisuuden tunne oli kyllä jotain niin mahtavaa!

      Poista
  2. Heijoo pitäskin pitää joku blogimamma miitti! Ois varmaan hirveen hirveeen mukavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellaki! Koska pietää! Mehä ollaan muutenki käytännössä naapureita! :D

      Poista
    2. Noo ois kyl hyvä, jos asusit tuossa viereisessä asunnossa, niin vois aina tulla kahvittelee joka päivä :D:D Eipä mulla tässä oo mitään kovin ihmeellisiä ohjelmia suunnitteilla, et millon vaan :D

      Poista
    3. Hahaa, niinpä! Mä laitan sulle kohta spostia!

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...