torstai 29. marraskuuta 2018

MIKSI SUN PARVEKKEELLA ON HULLU eli vokaalia metsästämässä.

Kahvipöydässä ja töissä on välillä kiva hauskuuttaa kanssa olijoita tarinoilla lapsista. Kaikki eivät niitä jaksa kuunnella eikä ne kiinnosta, mutta yleensä jutut jotka saavat hymyn huulille kiinnostavat lähes jokaista. Olen kuullut tuhat ja yksi tarinaa siitä kun lapsi huutaa kaupan kassalla äidin äänekkäästä suolentoiminnasta ja kuukautissiteistä, mutta onneksi meillä ei niitä harrasteta (vielä), vaikka sympatiat on kyllä teidän kaikkien puolella. Löytyypä meiltä silti kotoa hyvinkin oivaltava kaksi ja viisivuotias, hauskimpia tilanteita tosin tähän mennessä hieman hakusessa olevat vokaalit.

Vokaali eli ääntiö


Viikon alussa käväistiin vihdoin molempien tyttöjen vuosittaisella neuvolakäynnillä. Pienemmällä aika oli tyylikkäästi lähes puolivuotta jälkijunassa, mutta esikoisen aika melkein ajallaan, vain puolitoistakuukautta syntymäpäivästä. Onhan sielä muitakin äitejä joille soittoajat (aamulla 8-9???) tuottavat hikikarpaloita otsalle? Esikoinen keräsi lähes koko rivillisen lähetteitä, joista yksi oli puheterapiaan. Olin jos suoraan sanoen unohtanut kun vuotta aikaisemmin keskusteltiin saman hoitajan kanssa tyttären puuttuvasta Y-kirjaimesta. Silloin tämä vokaali ei tuntunut kovin tärkeältä, vaan unohtui ajan mittaan. 



Tälläkerralla tuon hauskan pienen kirjaimen opettelu kaivettiin kuitenkin taas esiin ja toivoin tälle puheterapeutin apuja. Sitähän tietysti saatiin, mutta koska jonot ovat auttamattoman pitkät taidetaan alkaa kaivella itse vokaalia esille. Internet kuitenkin petti minut tai en löytänyt oikeita hakusanoja, sillä en oikein tiedä mistä lähteä liikkeelle.

KUINKA HARJOITTAA Y-ÄÄNNETTÄ 


Olen kerännyt paperille Y-alkuisia ja sisältäviä sanoja ja yritän mahduttaa niitä arkeemme mahdollisimman paljon. Harjoitellaan yhdessä pieniä hetkiä kerrallaan, eli sen verran kun viisivuotiaan hermo kestää (voin kertoa ettei kovinkaan kauaa). Joltain keskustelupalstalta poimin myös vinkin siitä, kuinka peilin edessä I-kirjainta pitkittämällä ja suuta supistamalla I muuttuu Y-kirjaimeksi ja lapsen on helpompi hahmottaa suun asento. Tämä vinkki ehdottomasti testissä siis myös!

Oisko jotain muita vinkkejä kadonneen (tai siis ei vielä ollenkaan edes löytyneen) vokaalin metsästykseen?

Ainiin. Ja pitihän minun kertoa teille se hauska tarinakin eräästä hullusta ystäväni parvekkeella. Kuvitelkaapa mielessänne juuri alkava 'rauhallinen' lounashetki, kun lapsi yhtäkkiä jähmettyy paikalleen katsoen ulos ikkunasta parvekkeelle. Hänen suustaan pääsee järkyttyneenä "TÄTI. MIKSI TEIDÄN PARVEKKEELLANNE ON HULLU". Oltiin jo koko konkkaronkka melkein alakerrassa paossa tunkeilijaa, kunnes nauraen tajuttiin että olikin kyse ystäväni sisustuspuremasta ja parvekkeelle oli muuttanut, mikäs muukaan kun hylly kevään kukkasia varten. 

maanantai 17. syyskuuta 2018

Viisivuotiaan elämä on tunteiden vuoristorataa.

Kuin huomaamatta on meidän perheessä poistuttu taapero-iästä ja otettu vastaan ihana ihana, tasainen ja rauhallinen leikki-ikä. Mutta kun taloudessa asuu herkkä viisivuotias ja kaiken tahtova kolmevuotias, menee äidilläkin sormi suuhun. Noin satakertaa päivässä. Ja pitäähän vielä mainita, että perheen isä, viileä kuin viilipytty on varsinkin aivan pulassa näiden prinsessojen kanssa. Myös minun.

Viikko sitten omaan ikämittariin pärähti viimeinen vuosi kaksikymppisenä. Ensivuoden pyöreät ei ahdista (eipä), mutta jäin miettimään kuinka opettaa viisivuotiaalle tunnetaitoja kun omat on vielä tässäkin iässä aivan hakusessa. Kuitenkin ilman lapsia olisin vieläkin tökerömpi omien ajatuksieni ja itseni kanssa, joten tässä huomaa että kumpi kasvattaa kumpaa ja kuinka vuorovaikutus on tärkeää.



Lapseni murisee ja polkee jalkaa

Käytiin keväällä katsomassa ennakkoon Puluboin ja Ponin leffa, jonka Anna-lehti meille tarjosi. Silloin reilu neljävee istui malttamattomana pyörien teatterin penkissä ja huokaillen kyseli että "JOKO TÄMÄ ELOKUVA ALKAA". Elokuvassa tyttö haluaa olla poni, ja suutuksissaan hirnahtelee ja on polkevinaan kavioita maahan hiekan pöllytessä. Esimerkin voimalla (jota en aluksi ollenkaan pitänyt hyvänä asiana) on tyttäreni kuitenkin alkanut hallita näitä hankalia tunteita, kuten pettymystä ja väsymystä, juurikin näillä pienillä purkautumiskeinoilla.

Äänenkäyttö suuttumuksessa saattaa olla todella rasittavaa, jos se ilmenee suorana raivona tai kiljumisena. Hermo menee vanhemmallakin ja usein kaverina on pienet nyrkit. Meillä pääsee aina syliin ja usein hermoromahduksen koittaessa se onkin ensimmäinen rauhoittumiskeino. Voimankäyttöä en kestä kuitenkaan ollenkaan ja silloin myös sylipaikka on evätty. Tämä "poniksi muuttuminen" on kuitenkin selkeästi vähentänyt huitomista ja tavaroidenheittelyä.




Parhaaksi tunteidenhallintakeinoksi on meillä toiminut kirjan lukeminen, yhteinen värityshetki tai raikas ulkoilma. Ja vasta kun ollaan kokonaan rauhoituttu, on aika vähän yhdessä miettiä että mikä meitä nyt niin oikein kiukutti. Useinhan pienellä on takana väsymys, meilläkin venyy päiväkodissa päivät yli kahdeksantuntisiksi pitkien työmatkojen takia.

Löytyykö teiltä kotoa koko tunteiden kirjo? Kuinka sanoitatte ne lapselle? 

MUISTA SEURATA MYÖS INSTAGRAMISSA JA FACEBOOKISSA

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kolmen koon sääntö: Kaksplussan-verkosto, kesäbailut, kupliva!

*Kaupallinen yhteistyö

Oottekin varmaan jo osa lueskelleet tai nähneet kuvia meidän tämän kesän Kaksplus-blogiverkoston juhlista. Pariviikkoa sitten päästiin nautiskelemaan Helsingin Vallilaan Game Over Escape Rooms:in kokoustiloihin. Samalla päästiin jokainen seurustelun lomassa ratkaisemaan yhden huoneen mysteeri, minä ryhmän kanssa pohtimaan Viiltäjä-Jackin arvoitusta. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta pakohuoneessa, joten tilaan astuminen aiheutti ehkä hieman sydämen tykytyksiä ja saattoi sen tunnin aikana kuulua pari kiljaisuakin. Mutta meidän ryhmämme pääsikin ainoina pakenemaan huoneesta! Game Overin pakohuoneet ovat suuniteltu nerokkaasti viimeistäkin silausta myöten ja mulla jäi ainakin hirveä hinku päästä muihin huoneisiin! Ihan huippumesta, voisin hyvin kuvitella viettäväni illan ystävä pariskuntien kanssa. (Suostuttehan jooko!)



Ilta jatkui tutustuen Pop&Co-vaatemerkkiin, jonka keväiset värit olivat meidän shoppailtavissa, mutta kollegat ehti viedä meille sopivat koot. Kannattaa muuten kurkata linkistä heidän sivunsa, näytti olevan suositut jäädeleggaritkin alessa! Saatiin myös kurkistaa syksyn tulevaan mallistoon joka tuo mukanaan murrettuja sävyjä sekä myös poikien malliston! Vaikka voisin väittää että nuo edellä mainitut jäätelölegginsitkin menee myös pojilla :) Kannattaa olla kuulossa elo-syyskuun korvilla kun tuo uusi mallisto pärähtää myyntiin, tulossa varsinkin PompDeLux ja Newbien faneille ihanuuksia!

Seurustelun lomassa päästiin myös kurkistamaan Fiini Naturally artesaanikosmetiikan pariin. Näistä tuotteista olin erityisen innoissani ja vanha tuotefriikkeys on päässyt taas valloilleen. Kiitos testiin saaneiden tuotteiden, minusta on kuoriutunut luonnonkosmetiikka-fani ja kotiin ei ostetakkaan ihan mitä vain halpaa tarjoustuotetta. Erityisen innoissani olin pyykkietikasta johon oli lorautettu tippa puuvillan tuoksua. Meillä ei ole aikoihin käytetty huuhteluainetta vaan ihan kaupasta saatavaa etikkaa, mutta pienen tuoksun kera tuote oli täydellinen! Sen lisäksi että etikka pyykinpesussa on luonnollinen vaihtoehto, se ei kerrytä mitään aineita vaatteisiin, kirkastaa värejä ja poistaa ikäviä hajuja. Lisäksi se pyykin raikastuksen lisäksi raikastaa myös pesukonetta ja poistaa pesuaine saostumia! 

Illan aikana ei myöskään jääty janoisiksi tai nälkäisiksi, sillä oltiin saatu muutamien yhteistyökumppaneiden avulla pöytä koreaksi. Vanhan tutun Linkosuon pikkusuolaisten ja Most Wantedin viinejen lisäski saatiin herkkuja Maxikarkilta ja suun kostukkeita Mirebaulta, Ufo Shotilta ja Nokian Panimolta. Linkosuon sivuilta löytyy muuten ihan mahtavia reseptejä ja dippi-ideoita, nää lähtee testiin kuukauen päästä tulevilla synttäreillä! Meidän lemppari ruissipsit ovat saaneet myös pikkusisaruksn kaurasipseistä joka maistui ainakin meidän perheen pienimmille!







Ilta kuluikin nopeasti nauraen, pelaillen ja tutustuen, vanhojen lemppareiden lisäksi seassa oli ihanasti myös uusia kasvoja. Ei sitä näin lähemmäs kolmekymppisenä uskoisi että internetin välityksellä voi saada elämäänsä näinkin ihania samanhenkisiä tyyppejä joiden kanssa ollaan yhteydessä päivittäin. 

Saatiin muutamalta yhteistyökumppanilta myös muutama arvokkaampi tuote arvottavaksi. Vimman ihanan tunikan nappasi Matleena (jono!), upean Aarni Woodsin kellon (siis tiesittekö että kestäviä kellojakin voi valmistaa eri puu-materiaaleista! Aarnin kelloja löytyy esimerkiksi oliivipuusta, saarnista ja pähkinäpuusta valmistettuna ja yrityksen takana onkin kestävä kehitys ja muovijätteiden vähentäminen. Olikin kiva huomata että yrityksen perustajat ovat lähtöisin naapurista, Klaukkalasta) Pirita sekä Luin Livingin hemmottelupaketin vei Janika.



Ilta jatkui alakerran yökerhoon, josta Idan kanssa loikittiin puolenyön jälkeen yhdessä meille yöksi. Omaa bailaustani varjosti hieman juuri loppunut antibiootti-kuuri, kun kesäkuun alussa umpilisäkkeeni tulehtui ja jouduin makoilemaan neljäpäivää Lohjan-sairaalassa. Oli kuitenkin ihana päästä tuulettumaan. Loput olivatkin jatkaneet iltaa pitkälle yöhön. 



Illan aikana kamerat, puhelimet ja some lauloi. Ja se ei häirinnyt ketään paikalla olijaa! Tämä onkin hyvin yhdistävä tekijä meillä bloggaajilla. Kiitos seurasta ihanat, ja kiitos kaikille yhteistyökumppaneille!

Kuvat: Julia 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...