keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kalkkimaalilla uusi ilme vanhalle liinavaatekaapille. (katso ennen ja jälkeen kuvat!)

Sain alkuvuodesta ystäväni äidiltä ihanan vanha liinavaatekaapin. Tiesin jo silloin että se tulee saamaan maalikuorrutuksen, mutta pähkäilin ja pähkäilin sävyä. Olisin halunnut maalata kaapin hennon valeanpunaiseksi tai pastellin mintunvihreäksi, mutta pelkäsin kyllästyväni,

Venytin ja venytin  maalien ostoa, kunnes eräänä päivänä törmäsin Tokmannilla uusiin kalkkimaaleihin. Sarjassa oli vajaa kymmenen erilaista vaaleaa sävyä, mutta otin ujona ihan vaan valkoisen. Ajattelin kaupassa että voin myöhemmin vetäistä jonkin sävyn vielä vaalean päälle, mutta näin operaation jälkeen voin sanoa että epäilen kovasti ryhtyväni uudestaan hommiin.

Alkuperäiseltä väriltään kaappi oli kauniin vaaleanruskea (=joku puun oma sävy vain lakattuna), mutta joku oli maalannut kaapin tunkkaisen tummanruskeaksi. Tykkään kyllä tummanruskeasta, mutta pienessä tilassa se jotenkin pienensi tilaa entisestään varsinkin kun lattiamme on kovin tumma.




MIKÄ IHMEEN KALKKIMAALI


Kalkki- ja liitumaalit ovat nimensä mukaisesti valmistettu vedestä ja liidusta. Lisäksi niissä on sidosaineita sekä väripigmenttejä. Kalkkimaali on oman kokemukseni mukaan paljon miedomman hajuinen kuin tavalliset maalit. 

Maaleilla voi maalata oikeastaan mitä tahansa! Tiiltä, huonekaluja,erilaisia materiaaleja kuten nahkaa, metallia ja lasia, sekä kattoa ja seiniä. Lista on loputon ja vain mielikuvituksesi rajana! Monet valitsevat kalkkimaalin sen helppouden vuoksi, sillä se ei kaipaa esikäsittelyjä kuten hiontaa. Petsatut pinnat tai käsittelemätön Tammi saattaa kaivata pohjalle käsittelyaineen, ettei väri ala paistaa läpi.

Maalatut pinnat kannattaa viimeistellä joko lakalla tai vahalla, niin pinta kestää kosteutta ja näin ollen puhtaanapitoa.




KUINKA MEILLÄ SUJUI.


Itse kaappi oli helppo maalata. Ensikerralla ennen urakkaan ryhtymistä kuitenkin joko ulkoistan homman tai hoidan lapset pois jaloista. Oli aika mielenkiintoinen kombo pitää silmällä kaksi ja neljävuotiasta sekä samalla sutia maalia rivakkaan tahtiin. Kaappiin tuli varmaan yhteensä 5-6 ohutta kerrosta, mutta hommaa helpotti huomattavasti se että ensimmäinen laita oli jo kuiva kun sain viimeisen valmiiksi ja kierroksen sai aloitettua alusta. Olihan sitä maalia tosin lopulta myöd omissa hiuksissa, lattiassa sekä pienissä sormissa, mutta ne lähti kivasti vaan rapsuttamalla kuivuttuaan.








Nyt kaappi odottaa vielä uusia laatikon vetonuppeja sekä viimeistely maalikerrosta. Kai tuota toista oveakin pitäisi vähän nostaa. Vaikka se onkin aika liikkis näin vähän repsottaen. 

Tietääko kukaan mistä saisi kauniita jalkoja ostettua erikseen? Tämän yksilön etujalat eivät miellytä sitten yhtään joten nekin saisi lähteä vaihtoon. Pitää varmaan lähtea kiertelemään kierrätyskeskuksia. 



ONKO MUUTOS SINUSTA PAREMPAAN VAI HUONOMPAAN? :)

Minusta vaalea kaappi sopii kivasti tummaan lattiaan ja punaisiin ruokapöydäntuoleihin.




maanantai 16. huhtikuuta 2018

5x3 hyvää just nyt! 

Laura haastoi mut jo aikoja sitten tähän haasteeseen miettimään niitä omia ilonaiheita. Tää tulikin tosi hyvään saumaan, koska töitä on ollut aika paljon ja oli kiva pysähtyä miettimään että mikä pistää mut just nyt hymyilemään ja tekee onnelliseksi. 


Kolme hyvää asiaa päivissäni



Rutiinit ja tasapaino
Lähden töihin joko 5:30 tai 7:00 ja palaan kotiin viimeistään viideltä. Arki on tasaista ja viikonloput vapaita, jollen pelasta työkavereita pulasta. Oma pää pysyy hyvin kasassa kun jo muutenkin aikataulutettu arki ei saa ärsytyksiä työvuorojen sumplimisesta, meillä kun ei ole mahdollisuutta vuorohoitoon mitä kuitenkin tarvittaisiin. Olen kiitollinen työnantajalleni tästä mahdollisuudesta vaikka työskentelen pääsääntöisesti vuorotyötä vaativassa paikassa.

Nykypäivän somekulttuuri
Tammikuussa aloittaessani kokopäiväiset työt olin peloissani. Oltiin aika tiiviisti arjet viimevuonna yhdessä parin ystäväni kanssa ja ahdisti ajatus että työt vievät mut eteenpäin. Mutta ihanasti ollaan pidetty joka päivä yhteyttä Whatsapissa ja kuvat kummilapsista piristää työpäivää. Ääniviestejä kuuntelen hihitellen vessassa työpäivän aikana vaikka niissä ei ole yleensä päätä eikä häntää.

Tasavertaisuus
Meidän perheessä vallitsee tasa-arvo ja tehdään molemmat kaikkia juttuja. Okei, mä lupaan ryhdistäytyä keittiön siivouksessa.. heti kun mies pesee koneellisen pyykkiä!  :D



Kolme hyvää asiaa minussa


Muiden huomioon ottaminen. 
Välillä pitäisi osata laittaa se oma nenä edelle ja harjoitukset ovat kovasti käynnissä. Olen empaattinen ja jos jollain on huono päivä osaan itse ottaa askeleen taaskepäin ja välttää riitatilanteet.

Rentous. 
Oon kuullut aika monelta tyypiltä että välitän semmosta rentoa olotilaa ja stressittömyyttä. En sitten tiesä pitääkö paikkansa kun omasta mielestäni olen aika sählä :D

En välitä muiden mielipiteistä. Niin ulkonäköasioissa kuin asia-mielipiteissä. Seison sanojeni takana ja arvostan aidosti itseäni kiinnostavia asioita enkä laukkaa lauman mukana.


Kolme hyvää asiaa elämässäni


Koti.
Ja sen tuomat etuudet meidän arkeen. 

Some. 
Sosiaalinen media on vaan iso osa mun elämää. Se on harrastus, kanava ystäviin sekä osittain jopa työ. Vaikka kovasti yritän rajoittaa omaa ruutuaikaa, tarvitsen sitä ihan arkisiin asioihin joka päivä edes vähän. 

Lapsiperhearki. Koti-työ-päiväkoti-Pikkukakkonen-nukkumaan. Sitä oppii muuten kummasti tässä hullunmyllyssä arvostamaan satunnaisia arkivapaita.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Töiden alku. Oon päässyt hiukan haukkaamaan sitä kuuluisaa happea, vaikka rakastankin meidän lapsia ja just niitä arkivapareita niiden kanssa.
Kesä. Mullahan ei tänä vuonna oikeastaan kovin kummosia lomia tule olemaan, mutta luulen että arkeen mahtuu silti ihania kesäpäivä, sadepäivä ja pikkusia lomareissuja.




Kolme hyvää asiaa blogissani



Aitous. 
Yritän kirjoitella ihan rennosti perusjuttuja, sillä se on vaan se mun juttu.

Iloisuus. 
Oon huono kirjottelemaan mistään elämän negatiivisista käännekohdista, joten niitä en halua mun blogiini tuoda. Kaikeksi onnekseni mun elämästä ei semmosia oikeestaan saakkaan, meillä rullaa tosi kivasti nyt!

Te tyypit sielä ruudun takana. 
Kiitoshan koko jupakasta kuuluu teille.











Kerro sun TOP KOLME onnellisuus-asiat kommenttiboksiin! 

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Näissä asioissa pystyin pysymään tiukkana vain esikoisen kanssa.

Vanhemmuus on nykyään aikamoista suorittamista. Blogimedia, lehdet sekä muu sosiaalinenmedia tuntuu asettavan isoja paineita meille äideille. Varsinkin alle kouluikäisten kanssa saa olla tarkkan, että miten sitä kannattikaan toimia, saiko suuhun laittaa tuota tai olenko epäonnistunut jos annan tuota.

KARKKIPÄIVÄ KERRAN VIIKOSSA

Aihe tuli mieleeni pääsiäisenä kun Facebook muistutti toissa pääsiäisestä, Kuvassa esikoiseni haukkaa elämänsä ensimmäistä suklaamunaa (ja näin ollen elämänsä ensimmäistä kunnon makeista) maireana, ikää hänellä oli kaksivuotta ja kuusikuukautta. Muistan tilanteen vieläkin selkeästi. Oltiin ystävieni vanhempien mökillä lasten kanssa ja mieheni oli jäänyt reissusta pois. Mukana olleelle koululaiselle piiloteltiin suklaamunia ja hellyin sen verran että meidänkin tytär sai omansa piiloon.

Vielä ennen folio-kuoren avaamista hän halusi soittaa isälle kotiin. "Saanhan minä varmasti syödä tämän isi". Ja kyllä muuten maistui kuulemma satakertaa paremmalta kuin rusinat, jotka olivat oikein hyvin toimineet herkkujen korvikkeena.



LAPSI EI TARVITSE MAKEISIA

Olen itse erittäin perso makealle, ja olen yrittänyt päästä tavastani irti jo vuosia. En siis ollenkaan ihmettele että se on periytynyt lapsille, kun vain ovat sen ensimmäisen saaneet. Kuopuksemme kun sai ensimmäiset herkkunsa ennen puolentoistavuoden ikää. Enää herkkujen karttaminen ei ollutkaan niin helppoa. Yritäppä selittää hermoheikolle uhmaikään saapuvalle että kaverit ja sisko saa, mutta sinä et

Ollaan kuitenkin onneksi saatu pidettyä herkuttelu kurissa, ettei siitä tulisi niin paha tapa kuin itselleni. Viimeviikolla esikoisemme, 4 ja puolivuiotta, otti oman rahapussinsa ensimmäisen kerran kauppaan. Käytiin kirpputorilla ja hän sai valita ostaako sieltä jotain pientä lelua vai kaupasta viikonlopuksi herkun. Voitte varmaan arvata kumpi oli hänelle mieluisampi. Kahdella eurolla hän valkkasi itselleen sekä omasta tahdostaan pikkusiskolle lakut sekä tikkarit, jotka muuten edelleen odottaa kaapissa syöjää. Tälläkertaa ostaminen oli se THE juttu.





LAPSELLE IPAD JA RAUHA ON TAATTU

Pikkukakkonen, Netflix, Dvd-elokuvat. Rakkaita lapsia on monta ja niitä haalitaan niin paljon että lapselle löytyy varmasti itsenäistä tekemistä.

Muistan kun odotin kuopustamme Siraa. Esikoinen oli silloin vajaa kaksivuotias ja olisin antanut mitä vain jos touhukas taapero olisi pysähtynyt television ääreen edes hetkeksi. Jotenkin en yhden lapsen kanssa osannut turvautua lastenohjelmiin ja se kostautui loppuraskauden väsymyksessä. Olen ehdottomasti sitä mieltä että lastenohjelmat ovat hyväksi niin lapselle kun vanhemmille, kohtuuden rajoissa. Pienenpämme taas on tuijottanut telkkaria sitten senkin edestä, kunhan saatiin vanhempi niihin ensin keskittymään. Ipadi ei meidän lasten viihdykkeeksi kuitenkaan kuulu. Ohjelmat katsotaan yhdessä TV.stä, ei nenä naulattuna pikkuruutuun.



Parasta onkin viikonloppuisin käpertyä yhdessä kaikki meidän vanhempien sänkyyn ja pistää joku oma lapsuuden Klassikko pyörimään. Mun lemppari on ehottomasti Kaunotar ja Hirviö, mikä sun?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...